Ohukainen ja Paksukainen
Ohukainen ja Paksukainen eli Stan Laurel (1890–1965) ja Oliver Hardy (1892–1957) olivat brittiläis-yhdysvaltalainen komediaparivaljakko. He aloittivat komediaparina mykkäelokuvissa vuonna 1926. Kolme vuotta myöhemmin he siirtyivät äänielokuvaan, ja pelkästään pitkiä elokuvia he alkoivat tehdä vuodesta 1935 alkaen.
Kaksikon komedia perustuu tyypillisesti siihen, että turhantärkeä Paksukainen joutuu toistuvasti Ohukaisen viattoman tunaroinnin uhriksi katastrofaalisin seurauksin.[1]
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Stan Laurel syntyi ja kasvoi Englannissa, missä hän näytteli teatterissa 16-vuotiaasta lähtien seitsemän vuoden ajan. Hän siirtyi Yhdysvaltoihin vaudevilleen ja sai vuonna 1917 esiintyä lyhytkomediassa, joka toi hänelle elokuvasopimuksen Universal Picturesilta. Vuosien varrella hän sai mainetta elokuvakoomikkona.[2]
Vuonna 1921 julkaistussa komediassa The Lucky Dog esiintyi pääosaa esittäneen Laurelin lisäksi sattumalta myös Oliver Hardy, joka oli näytellyt elokuvissa jo muutaman vuoden ajan. Seuraavan kerran kaksikko kohtasi toisensa vuonna 1926, kun elokuvatuottaja Hal Roach teki Laurelista ja Hardysta komediaparin. Aluksi he vain näyttelivät samoissa elokuvissa, mutta armeijakomediassa Mamman poika rekryyttinä (1927) he olivat jo samoissa kohtauksissa. Jokainen elokuva toi heitä lähemmäs toisiaan, mutta koska elokuvien julkaisujärjestys oli tuohon aikaan eri kuin niiden tekojärjestys, on vaikea sanoa, missä elokuvassa heistä tuli varsinainen komediapari.[2] Eräs ehdokas on Toiset sata vuotta (1927).[3]
Vuosien 1928 ja 1929 aikana Hal Roach julkaisi jo peräti 23 kaksikelaista Ohukainen ja Paksukainen -komediaa.[2] Laurel ja Hardy onnistuivat sujuvasti siirtymään mykkäelokuvista äänielokuviin vuonna 1929. Heidän puheäänensä sopivat hyvin heidän elokuvahahmoilleen, ja he keksivät elokuviinsa runsaasti ääniefektejä ja hauskaa vuoropuhelua. He myös muuttivat hahmojen ja tapahtumien vauhtia hitaammaksi. Heidän ensimmäinen äänielokuvansa oli Ristiriitoja (1929) ja ensimmäinen kokoillan äänielokuvansa Hollywood revue 1930 (1929).[2][3]
Yleisön silmissä Ohukainen ja Paksukainen olivat aina hauskoja, mutta kriitikot eivät yleisesti ottaen heitä juurikaan arvostaneet. Vuoden 1932 filmi Muuttomiehet pulassa toi parille heidän ainoan Oscar-palkintonsa vuoden parhaana lyhytkomediana.[2]
Laurel ja Hardy tekivät lyhytelokuvia aina vuoteen 1935 asti, minkä jälkeen he siirtyivät kokonaan pitkiin elokuviin. Laurel sanoi myöhemmin pitäneensä sitä virheenä. Myös joidenkin kriitikoiden mielestä yli tunnin mittaiset elokuvat olivat Ohukaiselle ja Paksukaiselle liian pitkiä, ja heidän pitkien elokuviensa tasoa pidetäänkin vaihtelevana. Monessa kaksikon pitkässä elokuvassa olikin myös musiikkinumeroita ja sivujuonia. Ohukaisen ja Paksukaisen pitkistä elokuvista hauskimmiksi on kutsuttu esimerkiksi elokuvia Päivänpaisteisia pässinpäitä, Kaksi kulkuria ja Kaksi pölkkypäätä.[2]
Ohukaisen ja Paksukaisen viimeinen Hal Roach -elokuva oli Lattapäät lainehilla (1940). Kaksikko jatkoi uraansa 20th Century Foxilla ja MGM:llä. He eivät kuitenkaan näillä suurilla studiolla enää saaneet päättää elokuviensa sisällöstä entiseen tapaan, minkä seurauksena heidän elokuvistaan tuli keskinkertaisia. Viimeisen elokuvansa Hollywoodissa he tekivätkin vain neljä vuotta Roachilta lähtönsä jälkeen. Sen jälkeen he alkoivat kiertää maailmaa tehden lavaesiintymisiä. Ranskassa he tekivät vielä elokuvan Ohukaisen ja Paksukaisen jättiläisperintö (1951), joka jäi heidän viimeiseksi elokuvakseen. He jatkoivat lavakiertueita 1950-luvulla ja tekivät myös televisioesiintymisiä.[2]
Oliver Hardy kuoli vuonna 1957 ja Stan Laurel vuonna 1965. Kaksikon arvostus alkoi jälleen kasvaa 1960-luvulla, ja heidät on sittemmin nostettu elokuvan historian suurimpien koomikoiden joukkoon.[2]
Työtapa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Stan Laurel oli kaksikon luova osapuoli. Hän suunnitteli elokuvien sketsit ja valvoi leikkausta. Valkokankaalla Laurel ja Hardy olivat kuitenkin tasaveroisia esiintyjinä.[2]
Laurel oli kehittänyt roolihahmonsa valmiiksi jo ensimmäisiin yhteisiin elokuviin, mutta Ollie-hahmon kehittely oli silloin vielä kesken. Ensimmäisten filmien käsikirjoituksetkaan eivät juuri hyödyntäneet roolien välistä jännitettä. Ensimmäinen kohtaus, jossa asetelma on näkyvissä, on elokuvassa Do Detectives Think? (1927): etsivinä liikkuva pari tulee leuhkoina päällikkönsä luokse niin että Stan asettuu tämän pöydälle siirtämällä siinä olevan paperipiikin tuolille. Ollie taas astelee varmoin askelin päällikön tuolille ja istuu paperipiikkiin. Laurel kertoi myöhemmin, että hahmojen kehittämisessä ratkaiseva oivallus oli esittää todella typeriä mutta itsevarmoja tyyppejä.[3]
Osittainen filmografia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Toiset sata vuotta 1927
- Joulukuusikauppiaat 1929
- Oi, ihana vapaus 1929
- Ristiriitoja 1929 (ensimmäinen äänifilmi)
- Juhlijat 1930
- Muuttomiehet pulassa 1932
- Päivänpaisteisia pässinpäitä 1933
- Kaksi kulkuria 1937
- Kaksi pölkkypäätä 1938
- Lorvista loordiksi 1940
- Rautahermoisia ruutiukkoja 1941
- Taitamattomat taikurit 1942
- Ohukaisen ja Paksukaisen jättiläisperintö 1951
Kaksikon nimi eri kielillä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Maa | Nimitys |
|---|---|
| Puola | "Flip i Flap" (Flip ja Flap) |
| Saksa | "Dick und Doof" (Lihava ja Tyhmä) |
| Brasilia | "O Gordo e o Magro" (Lihava ja Luiseva) |
| Ruotsi | "Helan och Halvan" (Kokonainen ja puolikas) |
| Norja | "Helan og Halvan" (Kokonainen ja puolikas) |
| Espanjankieliset maat | "El gordo y el flaco" (Lihava ja Luiseva) |
| Italia | "Stanlio e Ollio", aikaisemmin myös "Cric e Croc" |
| Unkari | "Stan és Pan" (Stan ja Pan) |
| Romania | "Stan și Bran" (Stan ja Bran) |
| Alankomaat | "Laurel en Hardy", "Stan en Ollie", "De Dikke en de Dunne" (Lihava ja Luiseva) |
| Tanska | "Gøg og Gokke" (Kaheli ja Leuhka) |
| Portugali | O Bucha e o Estica" (Lihava ja Luiseva) |
| Kroatia, Serbia, Bosnia, Pohjois-Makedonia | "Stanlio i Olio" (Станлио и Олио) |
| Slovenia | "Stan in Olio" |
| Kreikka | "Hondros kai Lignos" (Χοντρός και Λιγνός) (Lihava ja Luiseva) |
| Intia (Marathi) | "जाड्या आणि रड्या" (Lihava ja Itkupilli) |
| Intia (Punjabi) | "Moota Paatla" (Lihava ja Luiseva) |
| Islanti | "Steini og Olli" |
| Israel | "השמן והרזה" (ha-Shamen ve ha-Raze, Lihava ja Luiseva) |
| Vietnam | "Mập – Ốm" (Lihava ja Luiseva) |
| Korea | "뚱뚱이와 홀쭉이" (Lihava ja Luiseva) |
| Malta | "L-Oħxon u l-Irqiq" ("Lihava ja Laiha") |
| Thaimaa | "อ้วนผอมจอมยุ่ง" ("Kömpelö Lihava ja Laiha") |
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Laurel and Hardy summary Encyclopaedia Britannica. Viitattu 15.2.2022.
- ↑ a b c d e f g h i Maltin, Leonard: ”Laurel and Hardy”, Movie Comedy Teams, s. 11–68. Signet, 1970.
- ↑ a b c Simon Louvish: Ohukainen ja Paksukainen : elämä ja elokuvat, s. 153–156, 216, 230, 234, 477–492. (Alkuteos: Stan and Ollie The Roots of Comedy) Suomentanut Tarmo Haarala. Jyväskylä: Art House, 2005. ISBN 951-884-398-8
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ohukainen ja Paksukainen Wikimedia Commonsissa
