Ruskopäristäjä
| Ruskopäristäjä | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
| Heimo: | Napsijat Pipromorphidae |
| Suku: | Päristäjät Cnipodectes |
| Laji: | subbrunneus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Cnipodectes subbrunneus |
|
 |
|
| Alalajit[2] | |
|
|
| Katso myös | |
Ruskopäristäjä (Cnipodectes subbrunneus) eli aiemmalta nimeltään lattanokkanappari on napsijoihin kuuluva lintulaji. Lajia tavataan Keski- ja Etelä-Amerikasta.
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ruskopäristäjä voi kasvaa 16–18 cm pitkäksi ja koiras on naarasta kookkaampi. Sukupuolet muistuttavat pääosin toisiaan ulkonäöltään. Ruskopäristäjä on yleisväritykseltään ruskea. Lajin kurkku ja rinta ovat päätä ja selkää vaaleammat ja vatsa on keltainen. Pyrstö on pitkä ja väriltään punaruskea ja myös alaperä on punaruskea. Ruskopäristäjäkoiraan siivissä on kankeita ja vinoja sulkia, joita esittelemällä ja tekemällä niillä päriseviä ääniä se houkuttelee naaraita. Linnun nokka on litteähkö ja sen yläosa on tumma ja alaosa vaalea.[3][4][5][6][7]
Levinneisyys ja elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ruskopäristäjää tavataan Panamasta ja Kolumbiasta Boliviaan ja Amazonian alueelle Brasiliaan. Lajin elinympäristöä ovat alankojen kosteiden metsien keski- ja pohjakerrokset. Lintu liikkuu useimmiten yksin. Ruskopäristäjän pesimäkausi on tammikuusta huhtikuulle ja lintu rakentaa pitkän putkimaisen pesän puuhun kasvimateriaaleista.[3][4][5][6][7]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ BirdLife International: Cnipodectes subbrunneus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2020-1. 2016. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 11.6.2020. (englanniksi)
- ↑ Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Cnipodectes subbrunneus (TSN 559376) itis.gov. Viitattu 11.6.2020. (englanniksi)
- ↑ a b Steven L. Hilty, Bill Brown, William L. Brown: A guide to the birds of Colombia, s. 483. Princeton University Press, 1986. ISBN 978-0691083728 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 11.6.2020). (englanniksi)
- ↑ a b Nick Athanas, Paul J. Greenfield: Birds of Western Ecuador, s. 286. Princeton University Press, 2016. ISBN 978-0-691-15780-1 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 11.6.2020). (englanniksi)
- ↑ a b Robert S. Ridgely, Guy Tudor, William L. Brown: The Birds of South America: The suboscine passerines, s. 555. University of Texas Press, 1989. ISBN 978-0-292-77063-8 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 11.6.2020). (englanniksi)
- ↑ a b Robert S. Ridgely, John A. Gwynne: A Guide to the Birds of Panama: With Costa Rica, Nicaragua, and Honduras, s. 293. Princeton University Press, 1992. ISBN 978-0-691-02512-4 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 11.6.2020). (englanniksi)
- ↑ a b Thomas S. Schulenberg, Douglas F. Stotz, Daniel F. Lane, John P. O'Neill, Theodore A. Parker III: Birds of Peru, s. 436. Princeton University Press, 2010. ISBN 9781400834495 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 11.6.2020). (englanniksi)