Lapiorauskut

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Lapiorauskut
Viuhkalapiorausku (Platyrhina sinensis)
Viuhkalapiorausku (Platyrhina sinensis)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Rustokalat Chondrichthyes
Alaluokka: Leveäsuiset Elasmobranchii
Lahko: Sähkörauskukalat Torpediniformes
Heimo: Lapiorauskut Platyrhinidae
Jordan, 1923
Suvut[1]
  • Platyrhina
  • Platyrhinoidis
Katso myös

  Lapiorauskut Wikispeciesissä
  Lapiorauskut Commonsissa

Lapiorauskut (Platyrhinidae) on sähkörauskukaloihin kuuluva rustokalaheimo. Heimon lajeja elää Tyynessämeressä. Heimon lajit luettiin aiemmin kuuluviksi kitararauskuihin.

Lajit ja anatomia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapiorauskuihin kuuluu kaksi sukua ja neljä tai viisi lajia. Heimon lajit voivat kasvaa 30–90 cm pitkiksi. Ruumis on litteä ja kiekko on puoliympyrän muotoinen tai kolmiomainen. Lapiorauskujen pitkähkö pyrstö kapenee pyrstöevää kohden ja siinä on kaksi melko kookasta selkäevää. Heimon kalojen selkäpuolen ja pyrstön ihossa on piikkejä.[1][2][3]

Levinneisyys ja elintavat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapiorauskuja tavataan Tyynessämeressä lähellä Pohjois-Amerikan ja Aasian rannikkoa lauhkeissa ja lämpimissä vesissä. Ne elävät pehmeillä pohjilla aina 160 metrin syvyyteen merenpinnasta. Heimon lajien ravintoa ovat äyriäiset, nilviäiset ja madot. Lapiorauskut ovat ovovivipaarisia eli naaras synnyttää kuoriutuneet poikaset.[1][2][3]

  1. a b c Joseph S. Nelson, Terry C. Grande, Mark V. H. Wilson: Fishes of the World, s. 87–88. John Wiley & Sons, 2016. ISBN 9781118342336 (englanniksi)
  2. a b Peter Last, Gavin Naylor, Bernard Séret, William White, Matthias Stehmann, Marcelo de Carvalho: Rays of the World. Csiro Publishing, 2016. ISBN 9780643109155 Teoksen verkkoversio (viitattu 13.8.2024). (englanniksi)
  3. a b Peter Nick Psomadakis, Htun Thein, Peter Nick Psomadakis, Mya Than Thun: Field identification guide to the living resources of Myanmar, s. 187. FAO, 2019. ISBN 978-92-5-132005-1 Teoksen verkkoversio (viitattu 13.8.2024). (englanniksi)