Siiseli
| Siiseli | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Jyrsijät Rodentia |
| Alalahko: | Oravamaiset jyrsijät Sciuromorpha |
| Heimo: | Oravat Sciuridae |
| Alaheimo: | Xerinae |
| Tribus: | Marmotini |
| Suku: | Siiselit Spermophilus |
| Laji: | citellus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Spermophilus citellus |
|
 Siiselin levinneisyysalue |
|
| Katso myös | |
Siiseli eli lännensiiseli[2] (Spermophilus citellus) on oravien heimoon (Sciuridae) kuuluva jyrsijä. Nisäkäsnimistötoimikunta on ehdottanut, että lajin suomenkieliseksi nimeksi vaihdettaisiin euroopansuslikki.[2]
Levinneisyys ja elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Siiseliä tavataan Keski- ja Itä-Euroopassa, Ukrainassa ja Mustanmeren seudulla. Se on kuollut sukupuuttoon Kroatiasta ja Saksasta, mutta on palautusistutettu Puolaan.[1] Laji viihtyy aroilla, vuoristoniityillä ja kesantomailla.[3]
Tuntomerkit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Siiseliurokset ovat hieman kookkaampia kuin naaraat. Täysikasvuinen siiseli painaa 200-350 grammaa ja sen hoikkarakenteisen ruumiin pituus on noin 20 cm. Siiselin häntä on 4-8 cm mittainen. Siiselin pää muistuttaa oravan päätä, mutta sen korvat ovat melko lyhyet.[3]
Ravinto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Siiselin ravinto koostuu lähinnä kasvikunnan tuotteista, mutta eläinperäinenkin ravinto kelpaa.[3]
Lisääntyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Siiselinaaraan tiineys kestää 25 vuorokautta, minkä jälkeen se synnyttää 6-8 poikasta. Syntyminen tapahtuu keväällä ja poikaset itsenäistyvät parin kuukauden kuluttua.[3]
Uhanalaisuus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lajia pidetään erittäin uhanalaisena.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Hegyeli, Z.: Spermophilus citellus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2020-2. 2020. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 9.7.2020. (englanniksi)
- ↑ a b Nisäkäsnimistötoimikunta: Maailman nisäkkäiden suomenkieliset nimet (vahvistamaton ehdotus nisäkkäiden nimiksi) luomus.fi. 2008. Viitattu 7.11.2010.[vanhentunut linkki]
- ↑ a b c d Jiří Gaisler ja Jan Zejda: Suuri eläinkirja, s. 296. (suom. Mattias Toivanen, Jere Malinen ja Ismo Nuuja) WSOY, 1995. ISBN 951-0-22848-6