Paakkola

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Kylä-Paakkola)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee kylää. Muista merkityksistä kerrotaan täsmennyssivulla Paakkola.

Paakkola on kylä Kähärin kunnassa Viipurin piirissä Leningradin alueella Venäjällä. Paakkola sijaitsee Suomen Neuvostoliitolle luovuttamalla alueella. Paakkola oli Suomelle kuuluessaan osa Äyräpään kuntaa. Se sijaitsi Äyräpään pohjoisosassa Vuoksen etelärannalla Heinjoen ja Vuoksenrannan kuntien vastaisella rajalla. Paakkolan naapurikyliä Äyräpään alueella olivat idässä Vuosalmi, etelässä Pölläkkälä, Kaukila ja Rahkola.

Suomelle kuuluessaan Paakkolan kylä käsitti noin 12 kilometriä pitkän alueen pääasiassa Vuoksen etelä- ja länsipuolelta, mutta kylään kuulunut Linnanniemi sijaitsi Vuoksen pohjoisrannalla. Lisäksi kylään kuului Vuoksen saaria, joista suurin Vitsaari. Paakkolan kylä jakaantui neljään osaan, jotka olivat Kylä-Paakkola, Salo-Paakkola, Rantakylä ja Linnanniemi.[1]

Paakkola oli maalaiskylä, jonka väestöstä suurin osa sai elantonsa maataloudesta. Kylän maataloutta kehitti aktiivisesti paikallinen maamiesseura. Kylässä toimivat myös martat ja suojeluskunta. Vuoksen Vitsaaressa sijaitsti Etelä-Karjalan hevosjalostusyhdistyksen orivarsalaidun. Rautatie toi 1930-luvulla tullessaan myös huvila-asutuksen kylän rannoille.[1] Paakkolassa oli Keski-Vuoksen osuusliikkeen myymälä.[2]

Paakkolan kansakoulu perustettiin vuonna 1907,[1] jolloin Äyräpää kuului vielä Muolaan kuntaan. Vuonna 1927 Paakkolan koulupiiri jaettiin kahtia ja Salo-Paakkolan koulu aloitti toimintansa.[1]

Liikenneyhteydet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paakkolalla oli suhteellisen hyvät liikenneyhteydet. Kylästä johti maantie Äyräpään keskustaajamaan, Pölläkkälään ja kylän halki kulki Viipurin-Valkjärven rata, jonka varrella oli Paakkolan asema. Vuoksen merkitystä liikenneväylänä edisti Paakkolankosken kohdalle vuonna 1895 rakennettu Paakkolan kanava. Paakkolaan valmistui myös sotilaslentokenttä, jota ei kuitenkaan sota-aikana käytetty varsinaiseen taistelutoimintaan.[1]

Suuret liikenteelliset suunnitelmat olisivat edistäneet Paakkolan liikenneyhteyksiä merkittävästi, mutta niitä ei ehditty toteuttaa sotien ja alueen menetyksen vuoksi. Viipurin-Valkjärven rata teki Paakkolan aseman jälkeen jyrkän mutkan etelään. Tämä johtui siitä että Paakkola oli suunniteltu risteysasemaksi, josta rataa olisi jatkettu Vuoksen yli Käkisalmen eteläpuolella olevalle Myllypellon asemalle. Rautatiesuunnitelmien lisäksi Paakkolan kohdalle suunniteltiin myös maantiesiltaa Vuoksen yli. Myös Kannaksen poikki suunniteltu Laatokan–Suomenlahden kanava olisi kulkenut Paakkolan kautta, ja Paakkolaan olisi tullut suursulku.[1]

Paakkolan nimen alkuperästä on kaksi eri teoriaa. Toisen mukaan kylän nimi tulisi alueelle asumaan asettuneesta Paakkosesta. Toisen teorian mukaan kylän syrjäistä aluetta olisi aiemmin käytetty pakopaikkana sotien ja vainojen aikana ja pakopaikka eli Pakola olisi aikojen saatossa muotoutunut Paakkolaksi.[1]

Pietari Brahe suunnitteli Kannaksen keskikohdan kaupankäynnin edistämiseksi kaupungin perustamista Paakkolankosken kylänpuoleiseen niemeen. Suunnitelma jäi toteutumatta, vaikka sen hyväksyi Ruotsin tuolloinen kuningatar Kristiina.[1]

Vuonna 1857 suoritettu Vuoksen lasku vaikutti myös Paakkolan maisemaan. Saarista tuli niemiä, ranta siirtyi kauemmaksi ja lahdet, kuten Sarnolahti ja Uononlahti kuivuivat ja raivattiin pelloiksi.[1]

Paakkolan väestö evakuoitiin talvisodan alettua läntisempään Suomeen ja Moskovan rauhassa 1940 alue luovutettiin Neuvostoliitolle. Suomi valtasi alueen takaisin jatkosodan alussa ja kylän asukkaat pääsivät palaamaan raunioituneeseen kotikyläänsä. Jälleenrakennus keskeytyi vuonna 1944 Neuvostoliiton suurhyökkäyksen alettua ja kylän asukkaat evakuoitiin uudelleen. Rauhanteossa Paakkola jäi Neuvostoliiton puolelle.

  1. a b c d e f g h i Kaukinen, Antti: Paakkola 2006. Äyräpään pitäjäseura ry. Viitattu 28.9.2008.[vanhentunut linkki]
  2. Viipurin puhelinluettelo 1938 (Valtion puhelinverkko Tainionkoski-Äyräpää) Suomen sukututkimusseura. Arkistoitu 4.12.2008. Viitattu 27.9.2008.