Kuwait (kaupunki)

Kuwait (الكويت‎) Kuwait City Al-Kuwait
Kuvakollaasi Kuwaitista.
Kuwait
Koordinaatit: 29°22′11″N, 47°58′42″E
Valtio	Kuwait
Kuvernoraatti	Al Asimah
Pinta-ala
– Kokonaispinta-ala	169 km²
– Metropolialue	493 km²
Väkiluku (2015)  (arvio)	544 156
– Väestötiheys	3 220 as./km²
– Metropolialue	2 821 499
– Väestötiheys metropolialue	5 723 as./km²
Infobox OKVirheellinen NIMI-arvo

Kuwait (Kuwait City, Al-Kuwait, arab. الكويت‎) on Kuwaitin pääkaupunki. Kaupungin nimi on johdettu arabian linnoitusta tarkoittavasta sanasta kūt.

Kaupungin väkiluku on 544 156 ja koko metropolialueen noin 2,8 milj. (arvio 30.6.2015). Väkiluku on kasvanut voimakkaasti, sillä vastaavat luvut olivat vuonna 2000 383 000 ja 1,2 miljoonaa.

Kaupungin talous perustuu ennen kaikkea öljynjalostukseen. Siellä tuotetaan myös katkarapuja ja helmiä. Yliopisto on perustettu vuonna 1962.

Maantiede

Kuwaitia satelliittikuvassa.

Kuwait on rannikkokaupunki, joka sijaitsee Persianlahden luoteisnurkassa Kuwaitinlahden etelärannalla. Kuwaitissa vallitsee kuuma ja kuiva ilmasto. Kuumimpia kuukausia ovat heinä- ja elokuu, jolloin päivän maksimilämpötilat nousevat yli 45 asteeseen. Kesäkuun alusta syyskuun loppuun sadetta ei saada lainkaan, muulloinkin sateet ovat vähäisiä. Vain joulu- ja tammikuun sademäärät ylittävät 20 millimetriä.

Historia

Laivoja merimuseossa.

Kuwaitin ankara ilmasto piti alueen asukasluvun pitkään pienenä. 1700-luvulle saakka nykyisen Kuwaitin paikalla oli Bani Khalid-heimon hallitsema pieni kylä ja linnake. 1700-luvun aikana alueelle alkoi saapua Utab-heimoon kuuluneita siirtolaisia Najidista ja vuosisadan puoliväliin mennessä heidän yksi linjansa, as-Sabahien suku, oli noussut valtaan Kuwaitissa. Sama suku hallitsee Kuwaitia edelleen. 1760-luvulla tanskalainen tutkimusmatkailija Carstin Niebuhr kertoi kaupungissa olevan noin 10 000 asukasta. Vielä tuolloin kaupungin asukkaiden pääasiallisia elinkeinoja olivat helmestys ja kaupankäynti. Kauppareitit kulkivat merta pitkin ja yhdistivät Kuwaitin esimerkiksi Muscatin ja Bahrainin kanssa. Joskus kaupparetkiä tehtiin pitemmällekin, kuten Jemeniin ja Intiaan. Niebuhrin mukaan kaupunkilaisilla oli 800 pientä kauppalaivaa. Kauppa kulki myös maalla etenkin 1700-luvun lopulla, kun karavaanit kulkivat Persian miehittämän Basran sijaan Kuwaitin kautta. Suhteellisen varakas kaupunki herätti nykyisessä Saudi-Arabiassa vaikuttaneiden wahhabilaisten mielenkiinnon, mutta kuwaitilaisten onnistui Englannin Itä-Intian kauppakomppanian ja sittemmin vahvistuneen Osmanien valtakunnan tuella ajaa näiden sotajoukot alueelta 1800-luvun alussa.

As-Sabahien suku jatkoi valtaansa Kuwaitissa ja 1800-luvulla kaupungissa oli arviolta 15 000–25 000 asukasta. Alue oli käytännössä itsenäinen vuoteen 1871 saakka, jolloin Osmanien valtakunta vahvisti siihenasti nimellistä otettaan alueesta. Kuwaitilaiset tukivat al-Hasan maakuntaa miehittäneitä osmaneja, jotka palkitsivat Kuwaitin hallitsijan kuvernöörin arvonimellä. Kuwaitilaiset halusivat kuitenkin saavuttaa suuremman itsenäisyyden osmaneista ja he kääntyivät Britannian puoleen. Britit allekirjoittivatkin vuonna 1899 sopimuksen, jolla he takasivat Kuwaitin itsenäisyyden. 1900-luvun alussa kaupungissa asui kauppareittien johdosta arabien lisäksi esimerkiksi persialaisia, juutalaisia ja afrikkalaisia. Sen asukasluku oli noin 35 000 ja vuonna 1904 alueelle lähetetyn brittivirkamies J. G. Lorimerin mukaan kaupunki oli kaksinkertaistunut maantieteelliseltä kooltaan edellisen vuosikymmenen aikana. Myös Kuwait kärsi 1930-luvun lamasta, mutta tästä huolimatta saman vuosikymmenen aikana perustettiin terveydenhuoltojärjestelmä, sekä poliisi, tulli ja palokunta.

Öljyä löydettiin kaupallisesti merkittävässä mittakaavassa Kuwaitissa ensimmäisen kerran vuonna 1938, jolloin avattiin Burganin öljykenttä. Kuwaitissa toimi Anglo-Persian Oil Companyn ja Gulf Oilin yhteisyrityksenä vuonna 1934 perustettu Kuwait Oil Company. Toinen maailmansota häiritsi öljykentän hyödynnystä ja öljyn vienti aloitettiin vuonna 1946. Öljystä saaduilla varoilla rahoitettiin sijoituksia infrastruktuuriin, sähköntuotantoon, koulutukseen ja suolanpoistoon. Kuwait julistautui itsenäiseksi vuonna 1961, mutta se säilytti ystävyyssopimuksen Britannian kanssa. Kuwait Oil Company kansallistettiin vuonna 1975, mikä toi lisää rahaa valtion kassaan. Talouselämän kasvun myötä kaupunkiin tuli siirtotyöläisiä, joiden joukossa oli suuri joukko palestiinalaisia. Palestiinalaisia oli alkanut saapua vuodesta 1948 ja kaupungissa töitä tehneiden palestiinalaisten joukossa oli esimerkiksi Jasser Arafat. Vuonna 1990 maassa oli yli 400 000 palestiinalaista ja suurin osa heistä asui Kuwaitin kaupungissa.

Irak hyökkäsi vuonna 1990 Kuwaitiin ja sen joukot miehittivät koko maan. Vuonna 1991 Irakin joukot ajettiin maasta Persianlahden sodassa. Sodan jälkeen valtio joutui käyttämään suuria määriä rahaa esimerkiksi infrastruktuurin korjaamiseen ja suurien ympäristötuhojen puhdistukseen. Palestiinalaiset ajettiin maasta, koska Palestiinan vapautusjärjestö oli tukenut Irakia. Kaupunki toipui taloudellisesti, vaikka sota jättikin arpensa.

Kaupunkikuva

Kuwait Towers

Nykyinen Kuwaitin kaupunkikuva on sekoitus perinteistä ja nykyaikaista arkkitehtuuria. Yksi kaupungin symboleista ovat Kuwait Towers -tornit, jotka toimivat myös vesitorneina. Kuwaitin parlamenttitalon on suunnitellut tanskalainen arkkitehti Jørn Utzon, joka tunnetaan myös Sydneyn oopperatalon suunnittelijana. Rakennus jäljittelee perinteisen beduiiniteltan muotoja. Perinteisempiin rakennuksiin kuuluu as-Sadun talo ja Bayt al-Bader, joista jälkimmäisessä esitellään nykyisin käsitöitä.

Aiheesta muualla

• Matkaopas aiheesta Kuwait City Wikivoyagessa (englanniksi)