Kurt Schuschnigg
| Kurt Schuschnigg | |
|---|---|
 Schuschnigg 10. lokakuuta 1936. |
|
| Itävallan liittokansleri | |
| Presidentti | Wilhelm Miklas |
| Varakansleri |
Ernst Rüdiger Starhemberg Eduard Baar-Baarenfels Ludwig Hülgerth Edmund Glaise-Horstenau |
| Edeltäjä | Engelbert Dollfuss |
| Seuraaja | Arthur Seyss-Inquart |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 14. joulukuuta 1897 Riva del Garda, Itävalta-Unkari |
| Kuollut | 18. marraskuuta 1977 (79 vuotta) Mutters, Tiroli, Itävalta |
| Puoliso |
Herma Masera ( 1926; 1935) Vera Fugger von Babenhausen ( 1938; 1959) |
| Tiedot | |
| Puolue | Isänmaan rintama |
Kurt Alois Josef Johann Schuschnigg (14. joulukuuta 1897 Riva del Garda, Itävalta-Unkari – 18. marraskuuta 1977 Mutters, Itävalta) oli itävaltalainen poliitikko, joka seurasi 1934 murhattua Engelbert Dollfussia Itävallan diktatorisena johtajana.[1] Hän joutui eroamaan tehtävistään Saksan miehittäessä Itävallan maaliskuussa 1938.
Schuschnigg syntyi Riva del Gardassa Itävalta-Unkarissa (nykyisin osa Italiaa) vuonna 1897 sotilassukuun, joka sai vuotta myöhemmin aatelisarvon. Nuori Schuschnigg taisteli ja jäi italialaisten vangiksi ensimmäisessä maailmansodassa. Sodan jälkeen monarkian romahduttua aatelisarvonsa jälleen menettäneestä Schuschniggista tuli lakimies Innsbruckissa. Hän liittyi kristillissosiaaliseen puolueeseen ja hänet valittiin kansallisneuvostoon (Nationalrat) 1927.
Schuschnigg nousi vuonna 1932 Dollfussin johtaman hallituksen oikeusministeriksi ja 1933 hänestä tuli lisäksi myös opetusministeri. Hajotettuaan parlamentin ja kiellettyään useimmat puolueet Dollfuss kuoli natsien vallankaappausyrityksessä 1934, ja Schuschniggista tuli hänen seuraajansa diktaattorin valtuuksin. Schuschnigg laajensi huomattavasti Dollfussin perustamia toisinajattelijoiden vankileirejä, jo oikeusministerinä hän oli palauttanut kuolemantuomion ja määrännyt useita diktatuuria vastaan kapinoineita sosiaalidemokraatteja hirtettäviksi. Myös lehdistön sensuuri tiukentui Schuschniggin määräyksestä entisestään.
Helmikuussa 1938 Berchtesgadenin neuvotteluissa Adolf Hitler pakotti Schuschniggin ottamaan Itävallan natsijohtaja Arthur Seyss-Inquartin hallitukseensa. Schuschnigg yritti hillitä levottomuuksia kansanäänestyksellä, mutta Wehrmacht marssi Itävaltaan kaksi päivää ennen 13. maaliskuuta suunniteltua äänestystä. Natsit vangitsivat Schuschniggin, ja hän pysyi vankilassa vuoteen 1945 yhdysvaltalaisjoukkojen viimein vapautettua hänet.
Schuschnigg muutti Yhdysvaltoihin, missä hän toimi katolisen Saint Louisin yliopiston politiikan professorina vuosina 1948–1967 ja sai maan kansalaisuuden. Hän palasi vuonna 1968 Itävaltaan ja kuoli Muttersissa, Tirolissa vuonna 1977.
Teokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Dreimal Österreich (1937)
- Ein Requiem in Rot-Weiß-Rot (1947)
- Österreich, eine historische Schau (1948)
- Im Kampf gegen Hitler (1969)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Kurt von Schuschnigg Encyclopedia Britannica. Viitattu 29.11.2013.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kurt Schuschnigg Wikimedia Commonsissa
