Kurt Bruncrona
Kurt Wilhelm Bruncrona (2. heinäkuuta 1893 Helsinki – 8. joulukuuta 1956) oli suomalainen jääkärieversti. Hänen vanhempansa olivat maanviljelysneuvos Karl Wilhelm Bruncrona ja Ingeborg Augusta Carlson. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1920 Maria Sofia Adelaide Indreniuksen kanssa.[1][2]
Opinnot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hän kävi kahdeksan luokkaa Helsingin uutta ruotsalaista yhteiskoulua. Opintojaan hän jatkoi eläinlääkintä- ja maatalouskorkeakoulussa Tanskassa vuosina 1914–1915. Sotilashallintokurssin 1. ja 2. osan hän suoritti vuosina 1926–1928.[1][2]
Jääkäriaika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hän keskeytti opintonsa Tanskassa ja suuntasi matkansa Saksaan ja liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n pioneerikomppaniaan 2. marraskuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella, missä hän palellutti jalkansa melko pahoin. Hän osallistui keväällä 1917 Libaussa pidetyille eläinlääkintäkursseille, jotka kestivät kolme kuukautta.[1][2]
Suomen sisällissota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Katso myös: Suomen sisällissota
Hän saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana luutnantiksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan lähettiupseeriksi ja intendentiksi 1. jääkärirykmenttiin. Hän otti osaa taisteluihin rykmenttinsä mukana Lempäälässä ja Viipurin seudulla.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hänet siirrettiin armeijan uudelleenjärjestelyn seurauksena Suomen valkoiseen kaartiin, jossa hänet sijoitettiin intendentiksi ja kolmeksi kuukaudeksi 2. komppanian päälliköksi. Rykmentin rahastonhoitajaksi hänet määrättiin 20. toukokuuta 1919. Toisen komppanian päälliköksi hänet komennettiin 1. tammikuuta 1923. Uudenmaan rykmentin talouspäälliköksi hänet nimitettiin 9. helmikuuta 1925, jossa tehtävässä oli vuoteen 1934 asti, jolloin sai siirron Yleisesikunnan aluejärjestön huoltopäälliköksi, missä tehtävässä oli vuoteen 1936 asti. Yleisesikunnan kansliatoimiston päälliköksi hänet nimitettiin 17. elokuuta 1936, josta edelleen 1. tammikuuta 1938 hänet siirrettiin puolustusministeriön kansliatoimiston päälliköksi.[1][2]
Talvi- ja Jatkosota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sotien aikana hän toimi komendanttitoimiston päällikkönä puolustusministeriössä ja Puolustusvoimain pääesikunnassa sekä Puolustusministeriön virkaatekevänä komendanttiosaston päällikkönä vuosina 1941 – 1944. Vakinaisesta palveluksesta hän erosi vuonna 1945.[2]
Sotien jälkeinen aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hän antautui maanviljelylle ja viljeli Tenholassa omistamansa Karsbyn kartanon maita ja toimi Oy Fiskars Ab:n johtokunnan jäsenenä. Hänet on haudattu Tenholaan.[2]
Luottamustehtävät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomen upseeriliito kasinotalon isännöitsijänä ja klubimestarina toimi vuosina 1918–1935. Kenttäkeittiökomitean jäsenenä hän toimi vuosina 1929–1931. 1. Divisioonan remonttilautakunnan jäsenenä hän toimi vuosina 1924–1930, Uudenmaan rykmentin kunnianeuvoston varapuheenjohtajana hän toimi vuonna 1929. Hän kuului armeijan edustajistoon Lützenin taistelun 300-vuotisjuhlassa Tukholmassa vuonna 1932.[1][2]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
               |
|
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.