Luoti (ampumatarvike)

Patruunan rakenne: 1. Luoti 2. Hylsy 3. Ruuti 4. Hylsyn kanta 5. Nalli

Luodilla tarkoitetaan yleensä pienikaliiperisen, yleensä alle 20 mm:n, aseen ei-räjähtävää ammusta eli patruunan osaa, joka ammutaan maaliin. Metsästysaseiden luodit koostuvat yleensä messinkiseoksisesta vaipasta ja lyijysydämestä. Vaippa voi olla myös pehmeää terästä ja sydän jotain muuta metallia kuin lyijyä. Luodit voivat olla myös kokonaan lyijystä tai muusta metallista valmistettuja. Nykyään ison riistan metsästyksessä käytetään myös kokokuparisia luoteja materiaalin sopivan pehmeyden (ei vaurioita aseen piippua) ja sitkeyden (muuttaa osuessaan muotoaan mutta ei sirpaloidu) vuoksi.

Luotityyppejä

Luodin on oltava halkaisijaltaan aseen piippuun sopiva. Jos luoti on liian pieni, ruutikaasuista suuri osa purkautuu luodin ohitse piippuun ja jos luoti on liian paksu, se voi kuluttaa piippua merkittävästi (luodin materiaalista riippuen). On olemassa myös niin sanottuja alikaliiperiluoteja joissa patruunan normaalin luodin paikalla on vastaavan kokoinen muoviholkki/luoti -yhdistelmä. Yhdistelmän keveyden (verrattuna normaaliin luotiin) vuoksi sen lähtönopeutta on usein kasvatettu huomattavasti tavanomaisesta. Muoviholkissa on hammastuksen varassa kiinni halkaisijaltaan pienempi luoti. Laukaisun jälkeen piipun ulkopuolella muoviholkki irtoaa hidastuen ilmanvastuksen vuoksi luodista ja putoaa muutaman kymmenen metrin päähän. Luoti jatkaa normaalilla lentoradallaan eteenpäin. Alikaliiperiluotiin ei jää rihloista jälkiä toisin kuin normaaliin luotiin.

Luodeissa voidaan käyttää lisäksi myös esimerkiksi fosforia, jota voidaan käyttää sytytysluotien sytytysaineena. Valojuovaluodissa palava, yleensä magnesiumpohjainen massa on luodin peräpäässä ja se syttyy laukaisun aikana palavista ruutikaasuista. Luodin lentonopeuden (esimerkiksi 450–800 m/s) vuoksi ihmissilmä ei havaitse valojuovaluotia yksittäisenä lentävänä valopisteenä vaan luodin perässä palava massa näyttää piirtävän valojuovan lentoradalleen. Valojuovaluoteja käytetään yleensä konetuliaseissa tähtäämisen apuna.

Panssariluodin sydän on valmistettu erikoisteräksestä tai volframikarbidista. Niitä käytetään niiden läpäisykyvyn vuoksi esimerkiksi kevyesti panssaroituja ajoneuvoja vastaan. Kumiluoti on kumista valmistettu luoti, joka on suunniteltu muun muassa poliisien käytettäväksi lamaannuttavassa, mutta ei tappavassa tarkoituksessa.

Luoteja myös pinnoitetaan eri materiaaleilla kitkan vähentämiseksi. Urheiluampujat käyttävät joskus molybdeenisulfidi-pulverilla käsiteltyjä luoteja vähentääkseen luodin kitkaa aseen piipussa. Tämä vähentää piipun kulumista ja mahdollistaa pienemmän vaihtelun luodin lähtönopeuksissa. Piipun kulumisen minimoimiseksi jotkut panssariluodit on päällystetty teflonilla. Teflon ei sinällään lisää luodin läpäisytehoa. Tällaiset luodit on tarkoitettu esimerkiksi poliisin erikoisryhmien käyttöön.^lähde?

• Kokovaippaluoti tekee osuessaan iskukohtaan siistin reiän ja työntää kudoksessa edetessään kudoksen tieltään, niitä suuresti vahingoittamatta. Se ei myöskään laajene eikä tuo paljonkaan pinnalta mukanaan, mikä parantaa parantumisen mahdollisuutta. Jos luoti kuitenkin on osunut johonkin matkallaan tai saanut kimmokkeen ja menettänyt muotoaan, se iskee kudokseen paljon suuremmalla pinnalla aiheuttaen suurempaa tuhoa. Tällöin se voi myös kuljettaa mukanaan vierasaineita kudokseen.

• Pehmeäkärkinen luoti (puolivaippaluoti) laajenee osuessaan kudokseen aiheuttaen suurta tuhoa luodin koko energialla.

• Hollow-point -luoti eli reikäpääluoti (päästään kovera tai ontto luoti) laajenee sienimäiseksi ja enemmän kuin pehmeäkärkinen luoti.

• Dumdum-luoti on erittäin paljon laajenevaksi suunniteltu luoti, joka voi myös hajota pirstaleiksi. Nimitys johtuu britti-imperiumin Intian Dumdumissa (lähellä Kalkuttaa) sijainneesta asevarikosta.

• Räjähtävä luoti on suunniteltu räjähtämään kohteen sisällä tai pinnassa (maalinosoitusluoti).

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Luoti (ampumatarvike) Wikimedia Commonsissa