Koukkumatoinfektio
Koukkumatoinfektion aiheuttajia ovat Ancylostoma duodenale ja Necator americanus. Matoja esiintyy trooppisten ja subtrooppisissa maissa sekä myös Etelä-Euroopassa. Muna leviää ulosteesta kosteean ja lämpimään maaperään. Siellä siitä kuoriutuu toukka. Tämä etenee terveen ihon läpi, esimerkiksi varvasväleistä verenkiertoon. Toukka jatkaa etenemistä laskimoverenkiertoon, sieltä keuhkoihin, keuhkoputkiin, nielun kautta ruokatorveen ja lopulta suolistoon. Toukka kasvaa aikuiseksi 4-7 viikossa. Siellä se kiinnittyy limakalvoon suun ympärillä olevilla koukuilla ja imee verta ravinnokseen.[1]
Usein koukkumatoinfektio ei aiheuta mitään oireita. Oireena voi olla paikallista kutinaa ja ihottumaa kun madot ovat tunkeutuneet ihon lävitse. Matojen liikkuessa voi esiintyä lievää yskää tai ärsytystä nielussa. Harvoin myös astman kaltaisia oireita, kuumetta, keuhkovarjostumia ja eosinofiilisten valkosolujen määrän kasvua.[2] Oireet voivat muistuttaa pohjukaissuolihaavaa polttavina ylämahakipuina ja ajoittaisena ripulina. Sadat madot voivat aiheuttaa anemiaa.[1]
Tauti todetaan ulostenäytteestä mikrosskoopilla. Ne näkyvät ulosteessa vasta useiden viikkojen kulttua tartunnasta. Myös laaja ulosteen parasiittien nukleiinihappojen osoitustesti auttaa diagnoosissa. Koukkumatoinfektion aiheuttavat madot kuolevat itsestään 1-2 vuoden sisällä.[2] Koukkumatoinfektion hoidoksi käytetään mebendatsolia ja albendatsolia.[1] Tartuntoja ehkäistään hyvällä käymälähygienialla, puhtaalla juomavedellä ja ruoalla sekä kenkien käytöllä trooppisissa ja subtrooppisissa maissa.[2]
.jpeg)