Eläintarha

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Kotieläinpuisto)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee varsinaista eläintarhaa. Eläintarha on myös alue Helsingissä.
Isopanda-aitaus Chiang Main eläintarhassa Thaimaassa.

Eläintarha on alue, jossa eläimiä pidetään yleisön nähtävänä.[1] Eläintarhoissa tehdään eläintieteellistä tutkimusta ja pyritään edistämään eläinlajien suojelua. Eläintarhoissa on onnistuttu säilyttämään tarhaamalla useita muuten sukupuuttoon kuolleita lajeja ja palauttamaan niitä luontoon. Suomessa eläintarhojen tehtävistä ja toiminnasta säädetään eläinsuojelulaissa.[2]

Eläinkokoelmia on ollut esillä tuhansia vuosia, mutta ensimmäinen nykyaikainen eläintarha oli vuonna 1752 perustettu Schönbrunnin eläintarha Wienissä. Ensimmäinen tieteellisesti järjestetty eläintarha oli Lontoon eläintarha, joka perustettiin 1826. Tämän jälkeen eläintarhat alkoivat yleistyä, ja 1900-luvun alussa Carl Hagenbeck kehitti eläintarhan, jossa eläimille luotiin niiden luonnollisia elinoloja muistuttavia ympäristöjä. Suomessa perustettiin ensimmäinen eläintarha Korkeasaareen vuonna 1889[3]. Eläintarhojen suojelutehtävät ovat kehittyneet erityisesti 1950-luvun jälkeen.

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaishistoria

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jonkinlaisia eläinnäyttelyitä on ollut jo kauan, ja ensimmäiset eläintarhat liittyivät todennäköisesti varhaisiin yrityksiin kesyttää eläimiä.[4] Egyptin faaraoilla oli jopa tuhansien villieläimien kokoelmia, jotka olivat osoituksena kuninkaallisen asemasta. Zhou-dynastian perustaja Wen Wang puolestaan keräsi 3 000 vuotta sitten eläintieteellisen kokoelman osaksi ”Tiedon puistoa”. Antiikin Kreikassa ja Roomassa oli myös eläinkokoelmia. Kreikassa niitä käytettiin myös opetustarkoituksen, ja Roomassa rikkaat perustivat ensimmäisiä yksityisiä eläintarhoja.

Keskiaikaiset eläintarhat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keskiajan alussa Kaarle Suuri piti 700-luvulla kolmea kuninkaallista eläintarhaa.[5] Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan Fredrik II puolestaan keräsi 1200-luvulla Palermoon merkittävän eläintieteelliseen kokoelman. Vuonna 1235 Fredrik meni naimisiin Englannin kuningas Henrik III:n siskon Isabellan kanssa ja lahjoitti juhlan kunniaksi Henrikille kolme kissapetoa, jotka ilmeisesti olivat joko leopardeja tai leijonia. Näiden eläinten myötä sai alkunsa pitkäikäinen Lontoon Towerin eläintarha, joka toimi aina vuoteen 1835.[6]

Samaan aikaan myös muualla maailmassa oli monia eläintarhoja. Marco Polon mukaan Kublai-kaanin hovissa oli näytteillä lukuisia villieläimiä.[5] Hernán Cortés puolestaan löysi vuonna 1519 asteekkihallitsija Montezuma II:n laajan eläintarhan, jota hoiti noin 300 ihmistä.[4][7]

Modernien eläintarhojen syntyminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Renessanssiaikana Euroopassa syntyi uusi ajattelutapa ja kiinnostus tieteisiin lisääntyi. Yksityiset eläintarhat ja -puistot tulivat muotiin, ja monet rikkaat kuninkaalliset ja kauppiaat alkoivat kilpailla eläinkokoelmillaan.[7] Modernin eläintarhan sanotaan syntyneen 1752, kun 1765 yleisölle avattu Schönbrunnin eläintarha perustettiin Wieniin. Pian seurasivat Madrid, johon perustettiin eläintarha 1775, ja Pariisin kasvitieteellinen puutarha Jardin des Plantes, jonka yhteyteen avattiin eläintarha Ménagerie du Jardin des Plantes vuonna 1793.[4] Ranskan kuningas Ludvig XIV oli perustanut eläinkokoelman Versaillesiin vuonna 1665 ja Ranskan vallankumouksen aikana kuninkaallisesta eläinkokoelmasta tuli julkinen eläintarha.[8]

Lontoossa vuonna 1826 perustettu Lontoon eläintarha oli ensimmäinen tieteellisesti järjestetty eläintarha. Sen kokoelmat oli jaoteltu taksonomisten periaatteiden mukaan. Sinne perustettiin myöhemmin saman vuosisadan aikana vielä ensimmäinen liskotalo, julkinen akvaario ja ensimmäinen hyönteistalo. Lontoon eläintarhan suosion jälkeen monet muut suuret kaupungit seurasivat esimerkkiä ja perustivat oman eläintarhan. Trendi levisi ensin ympäri Euroopan ja sieltä eteenpäin Melbourneen, Philadelphiaan, Kalkuttaan, Tokioon, Kairoon ja Pretoriaan.[9] 1800-luvun eläintarhoja voidaan tieteellisten ja valistuksellisten näkökohtien ohella pitää myös imperialistisen vallan symboleina.[10] Eläintarhojen suosion kasvaessa kasvoi myös elävien eläinten kauppa, joka toimi osana muuta siirtomaakauppaa.[11]

Näkymä Hagenbeckin eläintarhasta.

Eläintarhojen arkkitehtuuriin vaikutti 1900-luvun alussa saksalainen Carl Hagenbeck, joka suunnitteli eläintarhaansa eläinten alkuperäisympäristöjä vastaavia alueita.[12] Hän jakoi ensimmäisenä eläimiä alueellisin perustein ja suunnitteli aitauksia, joissa ei ollut kaltereita. Kaikki eivät pitäneet Hagenbeckin ideoista, ja häntä syytettiin muun muassa taksonomisen järjestyksen unohtamisesta.[13]

Luonnonsuojelullisen merkityksen nousu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eläintarhojen yhteys lajien suojeluun alkoi biisonin suojelusta jo 1905, kun Bronxin eläintarhan johtajan William Temple Hornadayn aloitteesta perustettiin American Bison Society. Berliinin eläintarhan hankkeesta puolestaan käynnistyi 1923 ohjelma visentin pelastamiseksi.[14]

Toisen maailmansodan jälkeen eläintarhojen välinen suojeluyhteistyö alkoi laajentua.[12] Eläintarhojen kansainvälinen yhdistys IUDZG (nykyään WAZA) oltiin jo perustettu 1935. Tämän jälkeen eri mantereille on perustettu alueellisia yhdistyksiä, esimerkiksi Eurooppaan EAZA. [15]

Eläintarhat alkoivat suojella eläimiä tutkimustyötä tukemalla ja pyrkimällä kehittämään tarhattujen eläimien lisääntymisohjelmia. Eurooppalaisten eläintarhojen ylläpitämää lisäännytys- ja suojeluohjelmaa kutsutaan nimellä EEP-ohjelma. Kansainvälisten sopimusten, kuten CITES:n, ansiosta eläintarhat ovat pystyneet valvomaan suojelutoimia.[12]

Tehtävät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksi eläintarhojen merkittävimmistä tehtävistä on eläintieteellisen tutkimuksen tekeminen. Tutkimustyötä varten on perustettu monia järjestöjä, joista ensimmäinen ja tunnetuin on Lontoon eläintieteellinen seura, joka on tehnyt tutkimusta Lontoon eläintarhassa jo 1800-luvulta saakka. Jotkut tutkimusjärjestöt ovat perustaneet eläintarhojen yhteyteen tutkimuskeskuksia. Tällainen on esimerkiksi Philadelphian eläintarhan Penrose Research Laboratory. Tutkimustyöhon liittyvät osittain myös opetukselliset tehtävät ja ympäristökasvatus. Monissa yliopistoissa on koululaisille ja opiskelijoille suunnattuja opetusohjelmia. Lisäksi niissä on oppaita ja infotauluja, joiden tehtävänä on antaa kävijöille tietoja eläimistä ja luonnosta sekä niiden suojelusta.[4]

Eläintarhat ovat erityisesti 1900-luvun puolivälin jälkeen alkaneet osallistua aiempaa enemmän uhanalaisten lajien suojeluhankkeisiin. Eläintarhojen tehtävänä on siis nykyään myös luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen. Tarhaamalla on onnistuttu jo pelastamaan lajeja, jotka olisivat muuten kuolleet sukupuuttoon. Eläintarhat ovat onnistuneet pelastamaan visentin, kaliforniankondorin, przewalskinhevosen ja valkobeisan. Toisaalta esimerkiksi muuttokyyhkyn pelastaminen sukupuutolta epäonnistui.[16] Uhanalaisia eläimiä yritetään saada eläintarhoissa lisääntymään ja niitä pyritään tämän jälkeen siirtoistuttamaan takaisin luontoon.[17]

Eläintarha vai eläinnäyttely?

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Berberiapina Korkeasaaren eläintarhassa.

Puhekielessä eläintarhalla tai eläinpuistolla tarkoitetaan virheellisesti lähes kaikkia instituutioita, joissa voi nähdä eläimiä tarhassa. Suomen eläinsuojelulain mukaan eläintarha on kuitenkin sellainen paikka, jossa pidetään yleisölle näytteillä pääasiassa luonnonvaraisiin eläinlajeihin kuuluvia eläimiä, ja jossa edistetään luonnonvaraisen eläimistön suojelua.[18]

Lain mukaan eläintarhan tulee lisäksi osallistua:

  1. eläinlajien suojelua edistävään tutkimukseen;
  2. eläinlajien suojelutaitoihin liittyvään koulutukseen;
  3. lajien suojeluun liittyvään tietojen vaihtoon; tai
  4. milloin se on tarkoituksenmukaista, eläinlajien vankeudessa kasvattamiseen, kannan uudelleen istuttamiseen tai lajien luontoon palauttamiseen. [18]

Mikäli lain määritelmä eläintarhasta ei täyty, voi paikka olla pysyvä eläinnäyttely. Pysyvän eläinnäyttelyn vaatimukset eläinten pitopaikkojen suhteen ovat samat kuin eläintarhoilla, mutta suojelutoimiin ei tarvitse osallistua. [18][19]

Vuoden 2024 alussa voimaan tuleva, eläinsuojelulain korvaava laki eläinten hyvinvoinnista tarkentaa eläintarhan määritelmää entisestään ja lisää vaatimuksia suojelua edistävistä toimista. Aluehallintoviraston mukaan on todennäköistä, että osa pienempien toimijoiden luvista muutetaan sen myötä pysyvän eläinnäyttelyn luviksi.[19]

Puhekielessä kotieläintarha, -puisto tai -piha on etenkin lapsille suunnattu eläinnäyttely, jossa on kotieläimiä kuten lehmiä ja lampaita. Usein lapset saavat osallistua eläinten hoitoon tai silittää eläimiä. Jotkut eläintarhat tai -näyttelyt keskittyvät vain tiettyyn eläinryhmään. Akvaariossa on vesieläimiä, delfinaariossa delfiinejä. On myös lintutarhoja ja perhospuistoja. [20]

Kritiikki ja toiminnan valvonta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eläintarhojen olosuhteita kohtaan esitetään jonkun verran kritiikkiä. Häkissä elävien eläinten elinpiiri on hyvin rajattu, eikä eläinten päivärutiineissa ole juurikaan vaihtelua. Eläintarhassa elintila on keskimäärin vain sadasosa luonnollisen reviirin koosta.[21] Eläimet eivät joskus pystykään tarhoissa toteuttamaan lajityypillistä käyttäytymistään.[22] Eläinkysymyksille omistautuneista suomalaisista järjestöistä esimerkiksi Animalia ja Oikeutta eläimille suhtautuvat kriittisesti eläintarhoihin.

Maailman eläintarha- ja akvaariojärjestöllä sekä sen alaisilla järjestöillä, kuten Euroopan eläintarha- ja akvaariojärjestöllä, on melko tiukat standardit valvomilleen eläintarhoille. Järjestöihin kuuluu kuitenkin vain noin kymmenen prosenttia maailman eläintarhoista. Järjestön ulkopuolella olevat tarhat ovat vain paikallisen lainsäädännön valvonnassa, ja monissa maissa lainsaadäntö on melko olematonta.[21]

Suomessa eläintarhojen ja -näyttelyiden toimintaa valvoo paikallisella tasolla Aluehallintovirasto.[23] Vuoden 2024 alussa voimaan tulevan eläinten hyvinvointilain myötä aluehallintovirastot joutuvat arvioimaan kaikki eläintarhaluvat uudelleen, sillä eläintarhan määritelmä laissa tarkentuu. [19]

Suomalaisia eläintarhoja ja pysyviä eläinnäyttelyitä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nimi Perustamisvuosi Eläinlajeja Eläinyksilöitä Vuosittaisia kävijöitä Vakituista henkilökuntaa Euroopan eläintarhajärjestö EAZA:n jäsenyys[24] Suomen eläintarhayhdistyksen jäsenyys[25]
Haltialan kotieläintila 250 000[26] Ei Ei
Heinolan lintutarhat 1963 [27] 100 000[28] Ei Ei
Hirvikartano 2008 [29] 3[18] Ei Kyllä
Kiteen eläinpuisto 1996 50[30] n. 200[30] 1-4 [31] Ei Ei
Koiramäki (Särkänniemi) 1970 (uudistettu 2013) 13 [32] Ei Kyllä
Korkeasaaren eläintarha 1889 [33] 155[34] 1457[34] 500 000 [35] n. 80 [36] Kyllä Kyllä
Kukka- ja eläinpuisto Escurial 1987 [37] 50 [38] 400 [38] Ei Ei
Kuopion eläinpuisto 1984 30 [39] 30 000 [39] Ei Ei
Kuusamon Suurpetokeskus 1996 3[40] 1-4 [41] Ei Ei
Maretarium 2002 60[18] 1700[18] 30 000 [42] 7 [43] Ei Kyllä
Merimaailma Sea Life Helsinki 2002 150 [44] 255 000 [45] 30 [46] Ei Kyllä
Orimattilan kotieläinpuisto 1989 Ei Ei
PikkuKili 1993 Ei Ei
Ranuan eläinpuisto 1983 [47] 50[48] 200[48] 157 000 [49] 16 [50] Kyllä Kyllä
Särkänniemen akvaario 1969 200 [51] Ei Kyllä
Tropicario 2000 1-4 [52] Ei Kyllä
Ysitien lemmikki 1982 20 [53] Ei Ei
Zoolandia 1984 Ei Ei
Ähtärin eläinpuisto 1973 [54] 60 275 000 [55] 50[56] Kyllä Kyllä

Lopettaneita

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Hahn, Daniel: The Rower Menagerie. London: Simon & Schuster, 2003. ISBN 0-7432-2081-1 Google-kirjat (viitattu 19.12.2014). (englanniksi)
  • Hancocks, David: The History and Principles of Zoo Exhibition. (Kleiman, Devra G. & Thompson, Katerina V. & Baer, Charlotte Kirk (toim.): Wild Mammals in Captivity) Chicago: The University of Chicago Press, 2010. ISBN 978-0-226-44009-5 Google-kirjat (viitattu 3.1.2013). (englanniksi)
  • Krech, Shepard & McNeill, J. R. & Mercant, Carolyn: Encyclopedia of world environmental history. New York: Routledge, 2004. ISBN 0-415-93732-9 Google-kirjat (viitattu 3.1.2013). (englanniksi)
  • The Oxford Companion to the History of Modern Science. Oxford: Oxford University Press, 2003. (englanniksi)
  • Ritvo, Harriet: The Animal Estate: The English and Other Creatures in the Victorian Age. Cambridge MA & London: Harvard University Press, 1987. ISBN 0-674-03707-3 Google-kirjat (viitattu 19.12.2014). (englanniksi)
  • Rothfels, Nigel: Savages and Beasts: The Birth of the Modern Zoo. Baltimore & London: Johns Hopkins University Press, 2003. ISBN 0-8018-8975-8 Google-kirjat (viitattu 19.12.2014). (englanniksi)
  • Turunen, Seppo: Eläintarhat – lajien suojeluverkko. (Mikkola, Mari & Suramo, Ari (toim.): Mitä Missä Milloin 2009) Helsinki: Otava, 2008. ISBN 978-951-1-21966-8
  • Eläinsuojelulaki Ajantasainen lainsäädäntö. 2014. Finlex.fi. Viitattu 19.12.2014. (suomeksi)
  • zoo Encyclopædia Britannica. 2012. Encyclopædia Britannica Online. Viitattu 3.1.2013. (englanniksi)
  • Zimmerman, Tim: Zoos Couldn’t Save The Passenger Pigeon 2014. Tim Zimmerman. Viitattu 19.12.2014. (englanniksi)

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Kielitoimiston sanakirja. (Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0) Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5
  2. ↑ Eläinsuojelulaki 4.4.1996/247 20§
  3. ↑ Korkeasaaren historia Korkeasaari. Viitattu 18.5.2022.
  4. ↑ a b c d Encyclopædia Britannica.
  5. ↑ a b Hancocks, s. 121.
  6. ↑ Hahn, s. 7-10.
  7. ↑ a b Hancocks, s. 122.
  8. ↑ The Oxford Companion to the History of Modern Science: Zoological Garden
  9. ↑ Hancocks, s. 123.
  10. ↑ Ritvo s. 205-242.
  11. ↑ Rothfels s. 68.
  12. ↑ a b c Krech & McNeill & Mercant, s. 1357.
  13. ↑ Hancocks, s. 124.
  14. ↑ Turunen, s. 266.
  15. ↑ Turunen, s. 267.
  16. ↑ Zoos Couldn’t Save The Passenger Pigeon
  17. ↑ Eläintarhan tehtävät Korkeasaaren eläintarha. Arkistoitu 30.10.2013. Viitattu 3.1.2013.
  18. ↑ a b c d e f Edita Publishing Oy: FINLEX ® - Ajantasainen lainsäädäntö: Eläinsuojelulaki 247/1996 www.finlex.fi. Viitattu 18.5.2022.
  19. ↑ a b c Miten eläintarhoja valvotaan? Aluehallintovirasto. Viitattu 26.4.2023.
  20. ↑ Sandis www.sandis.co. Viitattu 18.5.2022.
  21. ↑ a b Villieläinviihdettä vai luonnonsuojelua? Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liitto ry. Arkistoitu 3.7.2012. Viitattu 3.1.2013.
  22. ↑ Fravel, Laura: Critics Question Zoos' Commitment to Conservation National Geographic Society. Viitattu 3.1.2013. (englanniksi)
  23. ↑ Eläinnäyttelyt, eläintarhat ja sirkukset Ruokavirasto. Viitattu 18.5.2022.
  24. ↑ European Association of Zoos and Aquaria » EAZA www.eaza.net. Viitattu 18.5.2022.
  25. ↑ Suomen eläintarhayhdistys kokoontui Korkeasaaressa Korkeasaari. 1.4.2022. Viitattu 18.5.2022.
  26. ↑ Rakastetun eläintilan kohtalo vaakalaudalla Helsingissä: ”Tämä on henkireikä monelle”, sanoo alueen yrittäjä Yle Uutiset. 19.8.2024. Viitattu 23.8.2024.
  27. ↑ Härski varas vei Axelin lintutarhasta keskellä yötä, tarhan väki suree: ”Se on kuin perheenjäsen” www.iltalehti.fi. Viitattu 9.4.2020.
  28. ↑ Heinolan Lintutarha – heinolanlintutarha.fi. Viitattu 5.3.2020.
  29. ↑ Hirvikartanon uusi yrittäjä vaihtoi rajavartijan viran ravintolayrittäjän epävarmaan työhön Jämsän Seutu. Viitattu 18.5.2022.
  30. ↑ a b KITEEZOO – Lomakeskus kiteezoo.fi. Viitattu 5.3.2020.
  31. ↑ Kiteen Eläinpuisto - Y-tunnus: 1845526-5 - Yritystiedot, taloustiedot, päättäjät & hallituksen jäsenet www.finder.fi. Viitattu 9.4.2020.
  32. ↑ Eläimet / Koiramäen eläinpuisto / Särkänniemi Fi. Viitattu 5.3.2020.
  33. ↑ Korkeasaaren vauhdikkaalle alkutaipaleelle kuului juopottelua ja merimiehiä yle.fi. Viitattu 9.4.2020.
  34. ↑ a b ”Korkeasaari on 1457 eläimen koti”. fi-FI
  35. ↑ Korkeasaaren kävijämäärät - Helsinki Region Infoshare hri.fi. Viitattu 5.3.2020.
  36. ↑ Korkeasaaren usein kysytyt kysymykset Korkeasaari. Viitattu 5.3.2020. (englanti)
  37. ↑ Kukka- ja Eläinpuisto Escurial - Y-tunnus: 0679333-9 - Yritystiedot, taloustiedot, päättäjät & hallituksen jäsenet www.finder.fi. Viitattu 9.4.2020.
  38. ↑ a b Kukka- ja eläinpuisto Escurial Kukka- ja eläinpuisto Escurial. Viitattu 9.4.2020.
  39. ↑ a b Kuopion eläinpuisto avasi uudistuneena Viikkosavo. 30.5.2018. Arkistoitu 2.9.2019. Viitattu 9.4.2020.
  40. ↑ Suurpetokeskus - Eläimet www.kuusamon-suurpetokeskus.fi. Viitattu 5.3.2020.
  41. ↑ Kuusamon Suurpetokeskus - taloustiedot, Y-tunnus ja päättäjät - Finder.fi www.finder.fi. Viitattu 9.4.2020.
  42. ↑ Maretarium pulassa – akvaariotalo tarvitsee jatkaakseen satojen tuhansien vuosittaisen tuen Yle Uutiset. Viitattu 5.3.2020.
  43. ↑ Talousarvio 2016, Taloussuunnitelma 2016-2020, s. 23. Kotkan kaupunki, 2015. Teoksen verkkoversio.
  44. ↑ Sea Lifessa pääsee matkalle aaltojen alle ts.fi. 30.10.2007. Viitattu 9.4.2020.[vanhentunut linkki]
  45. ↑ Sea Lifessä viime vuoden kävijämäärä yli 255 000 ts.fi. 5.1.2007. Viitattu 5.3.2020.[vanhentunut linkki]
  46. ↑ SeaLife Helsinki Oy - taloustiedot, Y-tunnus ja päättäjät - Finder.fi www.finder.fi. Viitattu 9.4.2020.
  47. ↑ Tietoa meistä RanuaZoo. Viitattu 9.4.2020.
  48. ↑ a b Eläimet RanuaZoo. Viitattu 23.1.2020.
  49. ↑ https://yle.fi/uutiset/3-10008201
  50. ↑ Ranuan eläinpuisto - taloustiedot, Y-tunnus ja päättäjät - Finder.fi www.finder.fi. Viitattu 9.4.2020.
  51. ↑ Akvaario Fi. Viitattu 9.4.2020.
  52. ↑ Tropicario - Trooppinen Eläintalo - taloustiedot, Y-tunnus ja päättäjät - Finder.fi www.finder.fi. Viitattu 9.4.2020.
  53. ↑ Eläimet | Ysitien Lemmikki ysitienlemmikki.fi. Arkistoitu 15.4.2021. Viitattu 15.4.2021.
  54. ↑ Ähtärin eläinpuiston perustaminen keskelle metsää oli mullistava ajatus Suomessa Yle Uutiset. Viitattu 9.4.2020.
  55. ↑ Ähtärin Eläinpuisto nousi pandojen avulla miljoonatulokseen Yle Uutiset. Viitattu 23.1.2020.
  56. ↑ Ähtärin Eläinpuistossa aloitetaan yt-neuvottelut – jopa 20 työpaikkaa vaarassa Yle Uutiset. Viitattu 23.1.2020.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Eläintarha.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Eläintarha&oldid=22773822#Kotieläintarha”