Tämä on lupaava artikkeli.

Kongo (joki)

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Kongojoki)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kongo
Kongo-jokea lähellä Kisangania
Kongo-jokea lähellä Kisangania
Alkulähde Itä-Afrikan hautavajoama
Laskupaikka Atlantti, Banana
Maat Angola, Burundi, Gabon, Kamerun, Keski-Afrikan tasavalta, Kongon demokraattinen tasavalta, Kongon tasavalta, Ruanda, Sambia ja Tansania
Pituus 4 700 km
Alkulähteen korkeus 1 760 m
Virtaama 41 000 m³/s
Valuma-alue 3,46 miljoonaa km²
Kongo- ja Lualabajokien kulku.
Kongo- ja Lualabajokien kulku.

Kongo on suuri joki Keski-Afrikassa päiväntasaajan molemmin puolin. Kongo–Chambeshi on pituudeltaan 4 700 kilometriä, mikä tekee siitä Afrikan toiseksi pisimmän ja maailman yhdeksänneksi pisimmän joen. Virtaamaltaan Kongo on maailman toiseksi suurin joki. Kongolla on useita sivujokia, ja se muodostaa Afrikan laajimman navigoitavien vesiteiden verkoston.[1]

Kongon valuma-alueen eli Kongon altaan pinta-ala on 3,46 miljoonaa neliökilometriä.[1]

Vesimäärä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kongon virtaama pysyy suhteellisen vakiona, sillä joki sijaitsee päiväntasaajalla, missä sademäärä on tasainen vuoden ympäri.[2] Veden määrä riippuu sivujokien ja Tanganjikajärven tulvista sekä kuivumisista, jotka voivat tapahtua eri aikoihin. Brazzavillen ja Kinshasan kaupunkien kohdalla alajuoksulla virtaama saavuttaa päähuippunsa joulukuussa ja pienemmän toisen huipun toukokuussa. Minimi on heinäkuussa ja toinen pienempi minimi maalis-huhtikuussa.[3]

Kongon tasangolla sataa noin 1 500 millimetriä vuodessa, mistä yli neljäsosa valuu Atlanttiin.[1] Kongon virtaama on maailman toiseksi suurin: joensuulla 41 000 kuutiometriä sekunnissa, mikä on alle neljäsosa maailman suurimman joen Amazonin virtaamasta.[1][2] Kongo on maailman syvin joki, syvimmältä kohdaltaan 230 metriä.[2]

Joen kulku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kongon allas rajattuna kartalla

Kongon jokijärjestelmä jaetaan kolmeen osaan: Ylä-Kongoon, Keski-Kongoon ja Ala-Kongoon.[1] Varsinaisen Kongon suurimmat sivujoet ovat Ubangi, Sangha ja Kasai.[2] Joessa on yli 4 000 saarta, joista yli 50 on vähintään 15 kilometriä pitkiä.[2]

Kongon lähteet ovat Itä-Afrikan hautavajoaman ylängöillä ja vuorilla sekä Tanganjikajärvessä ja Mwerujärvessä.[2] Kongon etäisin sivujoki on Chambeshi, joka saa alkunsa 700 kilometrin päässä Intian valtamerestä koillisessa Sambiassa Tanganjika- ja Njassajärvien välissä 1 760 metrin korkeudessa merenpinnasta.[1] Vaikka Chambeshi onkin Kongon kaukaisin lähde, suurin määrä vettä siihen tulee Lualabasta, joka saa alkunsa Kongon demokraattisen tasavallan kaakkoisosissa lähellä Musofia.[1] Ylä-Kongossa on paljon jokien yhtymäkohtia, järviä sekä koskia ja putouksia, mikä tekee navigoinnista hyvin vaikeaa.[1]

Kongo Malukussa, Kinshasassa

Pohjoiseen virtaavan Lualaban jälkeen alkaa Kisanganin kaupungin kohdalta varsinainen Kongo tai Keski-Kongo. Kisanganista hieman ylävirtaan olevista Boyomaputouksesta (Stanleyn putous) lähtien joki virtaa koskista ja putouksista vapaana vastapäivään kaartaen 1 700 kilometriä.[4] Tällä osuudella joki levenee vähitellen, siinä alkaa esiintyä saaria ja se tulee jokialangolle. Leveimmillään joki on 8–11 kilometriä ja paikoitellen jopa 13 kilometriä, tulva-aikana sitäkin enemmän.[1]

Keski-Kongo päättyy kapeaan kohtaan nimeltä Chenal, joka on alle kilometristä puoleentoista kilometriin leveä. Tällä kohdalla joki syvenee ja sen virtaus nopeutuu. Chenalin jälkeen Kongo jakautuu kahdeksi haaraksi ja muodostaa järvimäisen Malebon altaan, jonka lakustrinen alue on kooltaan 24 × 27 kilometriä.[1] Malebon altaan rannoilla sijaitsevien pääkaupunkien Brazzavillen ja Kinshasan jälkeen Kongon alajuoksulla on 32 kataraktia, jotka tekevät joesta mahdottoman purjehtia merisatama Matadin ja Malebon altaan välissä.[4]

Joki laskeutuu 280 metriä Atlantin valtamereen Bananan kohdalla Kongon demokraattisen tasavallan alueella.[1][4] Kongon jokisuulahti alkaa Matadin kohdalla ja muodostaa Angolan ja Kongon demokraattisen tasavallan rajan. Lahti on aluksi kapeimmillaan puoli kilometriä leveä mutta levenee merta kohti ja haarautuu. Samalla uoma mataloituu yli 20 metristä paikoitellen alle kahdeksaan metriin, minkä vuoksi ruoppaus on välttämätöntä. Merellä uoma jatkuu vedenalaisena kanjonina, joka ulottuu 200 kilometrin päähän rannikolta.[1][4]

Eliöstö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kongojoen hallitsevia kalaheimoja ovat norsukalat (Mormyridae), kirjoahvenet (Cichlidae), tetrat (Characidae), linjatetrat (Distichodontidae) ja kaksi monnikalojen (Siluriformes) lahkoon kuuluvaa heimoa: ripsimonnit (Mochokidae) ja juovamonnit (Bagridae).[5] Joessa elää matelijoita, kuten krokotiileja, kilpikonnia ja vesikäärmeitä. Nisäkkäistä siellä elävät virtahepo, kaksi saukkolajia ja manaatti. Vesilintuja esiintyy runsaasti.[6] Lintulajeista esimerkiksi haikarat (Ardeidae) ja pelikaanit (Pelecanidae) ovat yleisiä.[6]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kongo muodostui noin 1,5–2 miljoonaa vuotta sitten.[2]

Ensimmäinen eurooppalainen Kongolla oli portugalilainen merenkulkija Diogo Cão, joka löysi joen suun vuonna 1482. Joen alajuoksulla sijaitsevalla Malebon altaalla kävi todennäköisesti lähetyssaarnaajia 1600-luvulla. James Hingston Tuckeyn johtama retkikunta ei vuonna 1816 päässyt katarakteja pitemmälle joen alajuoksulta, ja joen lähteitä voitiin edelleen vain arvailla. Kongon lähteenä toimivat järvet ja lähdejoki Lualaba löydettiin 1800-luvun puolivälissä, ja ne varmisti Kongon lähteiksi tutkimusmatkailija Henry Morton Stanley matkaamalla vuosina 1876–1877 jokea alas Lualabalta joensuulle. Joen kartan valkoiset alueet saatiin täydennettyä vuonna 1890, kun sivujoki Ubangin yläjuoksu tutkittiin.[7]

Eurooppalaiset antoivat joen nimeksi ensin Zaire, joka oli väännös paikallisesta jokea merkitsevästä sanasta. Jokea alettiin kutsua Kongoksi 1700-luvun alussa Kongon kuningaskunnan mukaan, joka sijaitsi joen alajuoksulla. Vuosina 1971–1997, kun Kongon demokraattisen tasavallan nimenä oli Zaire, maan hallitus nimesi joenkin Zaireksi. Muualla maailmassa jokea kutsuttiin edelleen Kongoksi.[1]

Kongojoesta ovat saaneet nimensä Kongon demokraattinen tasavalta ja Kongon tasavalta.[2]

Joki ja talouselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähes kaikki Kongon alueen kansat harjoittavat kalastusta. Nopeasti virtaaviin osiin ja koskiin rakennetaan patoja tai pystytetään seipäitä, joiden varaan viritetään kalanpyydyksiä. Soistuvissa matalikoissa ja tulvametsissä kalaa pyydystetään myös myrkkyjen avulla. Kotitarvekalastuksen ja savukalan myynnin ohelle on muodostunut yhä ammattimaisempaa kalastusta Kongon ja sen sivujokien matalikoilla.[8]

Kongo on kulkukelpoisilta osiltaan alueen asukkaille myös tärkeä kulkuväylä, vaikkakin sillä kuljetettavan rahdin määrä on paljon pienempi kuin esimerkiksi Euroopan joissa. Suurin osa joen kautta kuljetetusta rahdista koostuu esimerkiksi maataloustuotteista, puusta ja mineraaleista. Jokiliikenteen määrä on jopa vähentynyt alueen maiden itsenäistyttyä vuonna 1960, sillä kuljetuskalusto on vanhentunutta, hallinto huonoa ja infrastruktuurin huolto heikkoa. Kongon ja sen sivujokien yli kulkee vain muutama silta. Kongolon silta Lualaban yli valmistui 1968, Matadin silta Kongon pääuoman yli vuonna 1983.[8] Vuonna 2018 allekirjoitettiin vihdoin sopimus sillasta Kinshasan ja Brazzavillen välille, mutta rakennusaikataulua ei ole julkistettu.[9]

Kongossa on arviolta kuudesosa koko maailman vesivoimapotentiaalista, mutta vain murto-osa siitä on hyödynnetty.[8] Suurimmat padot ovat Inga 1 ja 2, jotka rakennettiin 1970- ja 1980-luvuilla. Ne tuottavat energiaa yhteensä noin 1 775 megawatin teholla.[10] Kongoon on suunnitteilla Grand Ingan pato, joka tuottaisi energiaa yli 40 000 megawatin teholla.[11] Se olisi valmistuessaan yksi maailman suurimmista vesivoimalaitoksista.[8] Hanke on kuitenkin viivästynyt ja lisäksi sen epäillään rikkovan patohankkeiden kansainvälisiä sääntöjä.[12]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g h i j k l m Roland Pourtier & Gilles François Sautter: Congo River Encyclopædia Britannica. Viitattu 11.2.2018. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e f g h Congo River Facts Africa Facts. Viitattu 11.2.2018. (englanniksi)
  3. ↑ Roland Pourtier & Gilles François Sautter: Congo River: Hydrology Encyclopædia Britannica. Viitattu 11.2.2018. (englanniksi)
  4. ↑ a b c d Discovering the fishes of a great river Upper Congo Fishes Project-sivusto. Arkistoitu 7.10.2011. Viitattu 2012-5-10. (englanniksi)
  5. ↑ Fish of Congo River Panda. WWF. Viitattu 8.12.2018. (englanniksi)
  6. ↑ a b Roland Pourtier & Gilles François Sautter: Congo River: Animal life Encyclopædia Britannica. Viitattu 11.2.2018. (englanniksi)
  7. ↑ Roland Pourtier & Gilles François Sautter: Congo River: Study and exploration Encyclopædia Britannica. Viitattu 12.2.2018. (englanniksi)
  8. ↑ a b c d Roland Pourtier & Gilles François Sautter: Congo River: The People And The Economy Encyclopædia Britannica. Viitattu 11.2.2018. (englanniksi)
  9. ↑ Bridge over Congo River project agreement signed Seattle Times. 8.11.2018. Viitattu 8.12.2018. (englanniksi)
  10. ↑ Inga 1 and Inga 2 Dams internationalrivers.org: International Rivers. Viitattu 11.1.2019. (englanniksi)
  11. ↑ Grand Inga Dam, DR Congo internationalrivers.org: International Rivers. Viitattu 8.12.2018. (englanniksi)
  12. ↑ John Vidal: Construction of world’s largest dam in DR Congo could begin within months 28.9.2016. theguardian.com: The Guardian. Viitattu 8.12.2018. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kongo_(joki)&oldid=21786810”