Kollektiivinen älykkyys

Kollektiivinen älykkyys on yhteisöllisen viestinnän tuloksena muodostuva yhteinen tietämys; yhteisöön kuuluvat yksilöt tuovat omat näkemyksensä ja mielipiteensä keskusteluun, ja avoimen viestinnän tuloksena syntyy yhteinen näkemys. Muun muassa Internetin sosiaaliset verkkopalvelut (sosiaalinen media) käyttävät hyväkseen kollektiivista älykkyyttä, jonka konsepti onkin oleellinen osa mm. sosiologiassa, liiketoiminnassa, tietojenkäsittelytieteessä ja joukkoviestinnässä. Sitä esiintyy myös science fictionissa, usein telepaattisten olentojen ja kyborgien kanssa.

Historia

Kollektiivisen älykkyyden konseptin juuret ovat hyönteistutkija William Morton Wheelerin havainnossa (1911). Hänen mukaansa itsenäiset yksilöt voivat tehdä niin tiivistä yhteistyötä, ettei niitä erota yhdestä organismista. Wheeler näki tällaista työtä muurahaisilla, jotka käyttäytyivät kuten yksi suuri yksilö, jollaista hän kutsui ”superorganismiksi”.

Ranskalainen sosiologi Émile Durkheim esitti vuonna 1912 teoksessaan Les Formes élémentaires de la vie religieuse yhteiskunnan olevan inhimillisen loogisen ajattelun ainoa lähde. Hänen mukaansa yhteiskunta muodostaa korkeamman tietoisuuden, koska se kohottaa yksilöllisen ajattelun ajan ja paikan yläpuolelle.

Muita kollektiivisen älykkyyden käsitteen edeltäjiä ovat esimerkiksi Vladimir Vernadskyn ja Pierre Teilhard de Chardinin esittämä inhimillisen ajattelun kollektiivisuutta hahmotteleva "noosfääri" (noosphere) ja H.G. Wellsin luoma käsite "world brain" (suomeksi "maailman aivot").

Ulottuvuudet

Surowiekin määritelmä

James Surowiekin (2007) määrittelemä kollektiivinen älykkyys tarvitsee kolme ehtoa toimiakseen.

Ensimmäinen ehto liittyy ryhmän jäsenten monimuotoisuuteen; on hyvä, että ryhmä on monimuotoinen jäsenistöltään, sillä monimuotoinen ryhmä tuottaa erilaisia näkemyksiä oikeasta informaatiosta ja ongelman ratkaisuista. Kognitiivinen monimuotoisuus laajentaa perspektiiviä ja lisää ristiriitoja. Nämä ristiriidat ja erilaiset näkökulmat ovat tervetulleita päätöksentekoprosessissa. Liian samankaltaiset ihmiset pohtivat ongelmia ikään kuin ”kaikukammiossa”, tuottaen vain pinnallista pohdintaa.

Toiseksi painotetaan yksityistä informaatiota päätöksenteon pohjana. Tämä takaa joukkojen viisauden, sillä ryhmän monimuotoisuutta ei päästä hyödyntämään jos näkemykset ja päätöksentekoon tuotetut mielipiteet eivät ole riippumattomia toisistaan. Tällöin ihmiset siirtyvät itsenäisten mielipiteiden ilmaisemisesta jäljittelyyn. Näkemysten riippumattomuus voi näkyä esimerkiksi kokouskäytännöissä, kun ihmiset lähtevät jäljittelemään äänekkäimpiä mielipiteitä. On myös mahdollista, että osallistuja edustaa jotain tahoa tai roolia, jolloin hän ei voi ilmaista ”vapaata”, riippumatonta mielipidettään.

Kolmantena ehtona on hajautus. Hajautus takaa Surowieckin mukaan juuri sen riippumattoman, monimuotoisen ja paikallisen tiedon syntymisen, jota kollektiivinen älykkyys tarvitsee. Hajautus ikään kuin mahdollistaa kahden ensimmäisen kohdan toteutumisen. Monimuotoisuuden, riippumattomuuden ja hajautuksen lisäksi tarvitaan myös jonkinlaista organisointia ja kokoamista, jotta hajautunut, monimuotoinen ja riippumaton tieto saadaan kasautumaan. Kasautumisen voi nähdä myös tärkeänä joukkojen älyn elementtinä tai vaihtoehtoisesti lopputuotteena.

Kollektiivisen älykkyyden muodot Surowieckin mukaan

Surowiecki jakaa teoksessaan kollektiivisen älykkyyden muodot kolmeen eri päätyyppiin:

• Kognitio
  • Ajattelu ja informaation käsittely. Markkinoiden arvio on Surowieckin mukaan paljon nopeampi, luotettavampi ja poliittisesti riippumattomampi kuin asiantuntijoiden arvio.
• Koordinointi
  • Käyttäytymisen koordinointiin voidaan ajatella muun muassa suositun ravintolan käytön optimointi ilman, että törmää liikkuviin ruuhka-aaltoihin. Teos on täynnä esimerkkejä kokeellisesta taloustieteestä, mutta tämä osio keskittyy enemmän luonnollisesti esiintyviin testeihin kuten jalkakäytävien sujuvuuden optimointiin jalankulkijoiden toimesta tai väentungokseen suosituissa ravintoloissa. Surowiecki tutkii teoksessaan, kuinka yleinen ymmärrys tietyn kulttuurin sisällä sallii erityisen tarkkoja arvioita muiden kulttuurin sisällä olevien jäsenten toimista.
• Yhteistyö
  • Kuinka ryhmät ihmisiä voivat muodostaa verkostoja ilman, että keskusjärjestelmä hallitsee heidän käyttäytymistään tai suoraan pakottavat heitä toimimaan määräysten mukaan. Tämä osio puhuu etenkin vapaiden markkinoiden puolesta.

Tapscottin ja Williamsin määritelmä

Don Tapscottin ja Anthony D. Williamsin mukaan kollektiivinen älykkyys on massayhteistyötä. Sellaisen olemassaoloon vaaditaan neljä periaatetta;

Avoimuus

Ideoiden ja älyllisen omaisuuden jakaminen: vaikka nämä resurssit tarjoavat omana tietona yliotteen kilpailijoista, enemmän etuuksia tarjoutuu, kun muiden annetaan jakaa ideoita, saavuttaa merkittävää edistystä ja tarkastella asioita jo tehdyn tutkimuksen valossa.

Vertaisuus

Esimerkkinä Linux-käyttöjärjestelmän ”avaaminen”: käyttäjät saavat vapaasti muokata ja kehittää sitä, kunhan tekevät sen niin, että lopputulos on kaikille avoinna. Vertaisuus onnistuu koska se rohkaisee tuottamiseen, joka toimii tehokkaammin kuin tehtävän hierarkkinen käsittely.

Jakaminen

Yritykset ovat ryhtyneet jakamaan ideoita, pitäen samalla jonkinasteista kontrollia toisiin (kuten patenttioikeuksin). Rajoitettaessa tiedon saatavuutta, suljetaan pois mahdollisuuksia, kun taas jakamalla tietoja laajennetaan markkinoita ja nopeutetaan tuotteiden valmistumista.

Maailmanlaajuinen toimiminen

Edistyminen viestintäteknologioissa on nopeuttanut maailmanlaajuisten yritysten kasvua ja laskenut kiinteitä kustannuksia. Internet on levinnyt laajalle, ja sen johdosta maailmanlaajuiseksi levinneillä yrityksillä ei ole maantieteellisiä rajoitteita, joten sen on mahdollistua päästä erilailla käsiksi uusiin markkina-alueisiin, ideoihin ja teknologioihin.

Esimerkkejä

Poliittiset puolueet mobilisoivat suuria ihmisryhmiä muodostamaan poliittisia linjauksia, valitsemaan ehdokkaita ja toteuttamaan kampanjoita.

Komppaniat, ammattiliitot ja yritykset toimivat jollakin tasolla kollektiivisen älykkyyden kriteereillä. Verkossa tapahtuvassa markkinoinnissa käytetään tiedonlouhintaa, jonka tarkoituksena voi esimerkiksi olla kohderyhmien analysointi kollektiivisen älykkyyden näkökulmasta.

Kollektiivista älykkyyttä voidaan havaita myös ideakilpailuissa.

Lisäksi myös Wikipediaa voidaan pitää yhtenä kollektiivisen älykkyyden ilmentymänä; jokaisella on mahdollisuus tuoda oma tietämyksensä esille ja osaksi yhteistä tietopankkia. Näin kertyvistä tiedon osista syntyy osasiaan suurempi tietämys, joka on kaikkien käytettävissä.

Digitaalinen media

Uudet mediat on usein yhdistetty kollektiivista älykkyyttä edistäviksi ja parantaviksi, sillä uusien medioiden mahdollisuudet jakaa ja hakea tietoa, erityisesti Internetin ja dataverkostojen kautta, mahdollistavat tiedonsiirron helppouden. Niinpä oltaessa vuorovaikutuksissa uusien medioiden kanssa -ja niiden kautta- tieto on helposti siirrettävissä lähteiden välillä, mikä osaltaan luo kollektiivista älykkyyttä. Uuden, interaktiivisen median käyttö, erityisesti Internet, edistää online-vuorovaikutusta ja tiedon jakaminen käyttäjien välistä tietämystä.

Tietokonetieteiden ja kybernetiikan näkökulmasta

Francis Heylighen, Valerie Turchin, ja Gottfried Mayer-Kress lukeutuvat niihin, jotka näkevät kollektiivisen älykkyyden tietokonetieteiden ja kybernetiikan linssien läpi. Kollektiivista älykkyyttä voidaan määrittää internetin mahdollistaman verkottumisen muotona. World Wide Webin kehittäjän, Tim Berners-Leen, tavoitteena oli edistää tiedon jakamista ja julkaisua maailmanlaajuisella tasolla (globaalisti). Myöhemmin hänen työntekijänsä avasi teknologian vapaaseen käyttöön. 90-luvun alussa Internetin mahdollisuudet olivat yhä hyödyntämättä, kunnes 90-luvun puolessa välin kriittiset massat (kuten the Advanced Research Project Agencyn (ARPA) johtaja, J.C.R. Licklider sitä nimitti) vaativat parempaa saavutettavuutta ja käytettävyyttä sekä enemmän käyttömahdollisuuksia. Eteenpäin työntävänä voimana kollektiivisen älykkyyden kehityksessä ja Internetin muotoutumisessa yhä hyödyllisemmäksi apuvälineeksi toimi viestintävälineiden ja informaation digitalisoituminen. Henry Jenkins, median ja medoiden lähentymisen avain teoreetikko, ammentaa teoriasta että kollektiivinen älykkyyden voidaan katsoa määrittävän medioiden lähenemistä ja osallistuvaa kulttuuria (Flew 2008). Kollektiivinen älykkyys ei ole ainoastaan eri kulttuurien informaation määrällistä lähenemistä, vaan myös laadullista yhdistymistä.

Joukkoviestinnän näkökulmasta

Levy ja de Kerckhove tarkastelevat kollektiivista älykkyyttä (CI) joukkoviestinnän näkökulmasta, keskittyen verkostoitumisen mahdollisuuksiin parantaa yhteisöllisen tiedon kenttää. He esittävät, että viestinnän työkalut helpottavat ja nopeuttavat ihmisten vuorovaikutusta, tiedon jakamista sekä yhteistyötä (Flew 2008). Internetin kehityksen ja sen laajalle levinneen käytön myötä, mahdollisuudet edistää yhteisöön perustuvia tiedon foorumeita, kuten Wikipediaa, ovat suuremmat kuin koskaan aiemmin. Nämä tietoverkostot antavat osallistuville käyttäjille mahdollisuuden päästä käsiksi laajoihin mahdollisuuksiin tallentaa ja hakea tietoa yhteisistä tietokannoista ja löytää etsimänsä tiedon merestä (Raymond 1998; Herz 2005 in Flew 2008). MIT Center for Collective Intelligencen tutkijat tekivät tutkimusta ja selvittivät ryhmien sekä ihmisten ja tietokoneiden muodostamaa kollektiivista älykkyyttä.

Kollektiivinen älykkyys verkkovoimana

Kari A. Hintikka (Hintikka 2008) on määritellyt Internet-pohjaisen kollektiivisen älykkyyden verkkovoimaksi. Verkkovoima on kollektiivista toimintaa, jossa joukko satunnaisia ihmisiä kokoontuu yhteen yhteisen päämäärän toteuttamiseksi. Tällainen joukko muodostuu hyvinkin nopeasti ilman muodollista koordinaatiota ja se toimii tehokkaasti juuri tietoverkkojen välityksellä. Nämä ihmisten yhteenliittymät ovat usein väliaikaisia; ongelman tai jännitteen ratkettua yhteisö hajoaa – usein jopa jälkeä jättämättä. Hintikka erottaa verkkovoiman muista kollektiivisen älykkyyden muodoista tähdentämällä, että verkkovoima luo omat työkalunsa, vuorovaikutusympäristönsä sekä sisältönsä samanaikaisesti ongelmaa ratkaistaessa. Hintikka painottaa myös juuri ongelmalähtöisyyttä, avoimuutta ja projektiluontoisuutta.

Sosiaalinen kirjanmerkki

Sosiaalinen kirjanmerkki on menetelmä, jossa käyttäjät merkitsevät sisällön kirjanmerkillä ja jakavat sen muille sosiaalisen median (kuten Facebook) käyttäjille. Sosiaalinen kirjanmerkki toimii tavallisesti hyperlinkkinä ulkoisesta lähteestä sosiaaliseen mediaan. Tämä informaation rakenne mahdollistaa joukkoistamisen prosessin hyödyntämisen.

Videopelit

Peli, kuten The Sims ja Second Life ovat suunniteltu olemaan epälineaarisia ja tarvitsevat laajentuakseen kollektiivista älykkyyttä. Terry Flewn mukaan interaktiivisuus online-pelien ympäristössä, pelaajien ja pelin kehittäjien kesken tukee Pierre Levyn määritelmää kollektiivisesta älykkyydestä. Samoin hän väittää tämän olevan aktiivinen osa MMORPG-videopelejä, jossa klaanit ja killat jatkuvasti työstävät yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi.

Gosney laajentaa kollektiivisen älykkyyden määritelmää videopelien sisällä keskustelussaan lisätystä todellisuudesta. Hän kuvaa, että tässä genressä peli (kuten Pokémon Go) tarkoituksella hämärtää kokemuksen todellisuuden ja pelimaailman välillä. Pelit pyrkivät luomaan tapahtumia, jotka yhdistävät pelimaailman käyttäjän todellisuuden kanssa. Gosney väittää, että tämän genren pelit vaativat ennen näkemättömän tason yhteistyötä ja kollektiivista älykkyyttä ratkaistakseen pelin mysteerin.

Osakemarkkinoiden ennustus

Koska Internetin avulla voidaan nopeasti välittää suuria tietomääriä kaikkialle maailmaan, kollektiivisen älykkyyden hyödyntäminen osakemarkkinoiden ennustamiseen sekä osakkeiden hintojen muutoksiin on tullut entistä käyttökelpoisemmaksi. Verkkosivut aggregoi osakemarkkinoihin liittyvää dataa reaaliajassa, jota analyytikot voivat hyödyntää ja julkaista omia näkökulmiaan osakemarkkinoista. Tämä mahdollistaa harrastelija-sijoittajien omien taloudellisten neuvojen jakamisen samaan asiaan liittyen. Tällä interaktiolla voidaan muodostaa yhteinen kanta. Ma ja Yu mukaan kaikki sijoittajat voidaan painottaa yhtäläisesti, jotta kollektiivisen älykkyyden tehokkaan soveltamisen keskeinen lähtökohta täyttyy: massojen hyödyntäminen, mukaan lukien laaja osakemarkkinoiden analyytikoiden asiantuntemus voidaan hyödyntää paremmin osakemarkkinoiden käyttäytymisen ennustamiseen.

Kollektiivisen älykkyyden rajoituksia

Kai Hakkarainen määrittelee esityksessään kollektiiviseen älykkyyteen liittyviä rajoituksia. Hakkaraisen mukaan kollektiivisen älykkyyden rajoitukset voidaan lajitella neljään erityyppiseen rajoitteeseen.

1. "Älykkyyden jakamista vaikeuttavat raja-aidat"
   • Raja-aitojen vuoksi toimijoiden välillä on vain vähäistä vuorovaikutusta ja täten toimijat eivät ole välttämättä tietoisia toisten älykkyydellisistä ja tiedollisista resursseista. Raja-aita voi olla fyysinen, kuten etäisyys muista, sosiaalinen, kuten ryhmässä odotettujen roolien toteutumattomuus tai ryhmässä olevat vuorovaikutuskatkokset, tai mentaalinen, kuten erilainen ymmärrys asioista.
2. "Osaamisen ja tietämyksen keskittyminen"
   • Tieto voi olla keskittynyt tietyille toimijoille, joilla saattaa olla vahva tietämys tai osaaminen asioista, jota taas muilla ryhmän jäsenillä ei ole. Täten toimija ei saa tukea ryhmän sisältä tietämykseensä liittyen. Toimijan taustalla saattaa myös olla voimakas tukiverkosto, jota muilla ryhmän toimijoilla ei ole, ja tämän vuoksi muilla toimijoilla ei ole samankaltaista tietämystä. Usein myös henkilöt, joilla on kokemusta jostain asiasta saavat samanlaisen tehtävän uudelleen tehtäväksi, joten tieto pysyy vain kyseisellä henkilöllä.
3. "'Kuumat' kognitiot ja sosiaalinen paranoia"
   • Ryhmässä voi olla tunteellisia vaikutteita (kognitioita), jotka estävät tiedon jakamisen. Toisaalta taas ryhmässä saattaa ilmetä toimijoiden välillä muiden arviointia, minkä seurauksena saattaa ilmetä sosiaalinen paranoia ("kielteisten ajatusten kehä"). Kehästä pois pääseminen vaatii yhteisiä, suunniteltuja liikkeitä asian ratkaisemiseksi.
4. "Kollektiivisen 'tyhmyyden' esiintyminen"
   • Kollektiivinen älykkyys saattaa joissakin tilanteissa ilmetä kollektiivisena tyhmyytenä. Esimerkiksi kollektiivisen älykkyyden johdosta voidaan toimia tavalla, jolla on seurauksia, joita ei ole toivottu ja jotka voivat olla joissakin tapauksissa vakaviakin.

Katso myös

• Käyttäjätuotanto
• Parviäly
• Ryhmäajattelu

Lähteet

• Salmenkivi, Sami & Nyman, Niko. 2007. Yhteisöllinen media ja muuttuva markkinointi 2.0. Helsinki:Talemtum. ISBN 978-952-14-1239-4.
• Hintikka, Kari A. (2008) Web 2.0 and the Collective Intelligence. MindTrek- conference 2008 cd, s. 163-167.