Kettutytöt
Turkistarhaisku tarkoittaa turkistarhaeläinten vapauttamista häkeistä luvatta. Niiden tekijät yleensä pyrkivät auttamaan eläimiä ja pitävät turkistarhausta eläinrääkkäyksenä. Turkistarhaiskuja tapahtui Suomessa varsinkin 1990-luvulla vuodesta 1995 lähtien.
Ensimmäiset iskut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kirsi Kultalahti, Mia Salli (nyk. Takula) ja Minna Salonen tekivät Suomen ensimmäiset turkistarhaiskut joulukuussa vuonna 1995. He vapauttivat runsaasti kettuja yöllä Uudessakaarlepyyssä ja seuraavana yönä Evijärvellä sijaitsevista turkistarhoista. He myös tekivät turkistarhakiinteistöihin turkistarhausta vastustavia graffiteja. He eivät aluksi jääneet kiinni. He eivät ymmärtäneet likimainkaan, kuinka kovasti rangaistavia tekoja tekivät. He luulivat, että siitä tulee korkeintaan paikallislehteen juttu. Uudenkaarlepyyn tapauksen jälkeisenä päivänä he yleisessä autossa matkalla Evijärvelle saivat tietää, että tapauksesta oli tiedotettu valtakunnallisissa uutisissa.
Vaasan hovioikeus tuomitsi Kultalahden, Sallin ja Salosen yhdeksän kuukauden ehdollisiin vankeusrangaistuksiin kolmesta törkeästä vahingonteosta, vahingonteosta ja tarpeettoman kivun ja tuskan tuottamisesta eläimelle. Tuomio annettiin 30. joulukuuta 1996. Lisäksi heidät tuomittiin maksamaan vahingonkorvauksena lähes 800 000 markkaa.[1] Heitä alettiin kutsua lievästi pilkallisella nimityksellä kettutytöt, jota sittemmin alettiin käyttää muistakin naispuolisista vastaavista aktivisteista.
Myöhemmät iskut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pian Kultalahden, Sallin ja Salosen iskujen jälkeen tehtiin jäljittelyrikoksina lisää iskuja mm. Lappajärvellä, Orimattilassa, Pyhärannassa, sekä Suodenniemellä.
Ampumistapaus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1997 turkistarhaaja Markku Kuisma ampui orimattilalaiselle tarhalleen pyrkineitä aktivisteja haulikolla.[2]
Itsenäisyyspäivän aamuyöllä viisi Tampereelta ja Helsingistä kotoisin ollutta eläinaktivistia – Joni Purmonen, Elina Salonen Jani Seppälä, Jirka Ståhl ja Sami Seppilä – pyrkivät Orimattilan Pyörähtävän kylässä sijainneelle 500 ketun ja 150 supin tarhalle tahriakseen eläinten turkkeja maalilla[2][3]. Samalla tarhalla oli aiemminkin tahrittu kettuja[2] ja itsenäisyyspäivän tapaus oli neljäs isku samalle tarhalle[4]. Edellisenä syksynä tehdyn iskun jälkeen tarhan omistaja Markku Kuisma oli varustanut pihansa hälyttimillä.[2] Kun hälyttimet pärähtivät soimaan kello 2.45, Kuisma veti metsästyshaalarit päälle, otti taskulampun, latasi haulikon ja juoksi ulos.[5] Kuisma ampui haulikolla tunkeutuijia kohti viisi laukausta.[2] Kuisman mukaan hän ampui osan laukauksista ilmaan varoitukseksi[5], aktivistien mukaan kaikki ammuttiin ihmisiä kohti[2]. Voimakkaimman patruunan hän pudotti vahingossa maahan.[4] Tarhalle pyrkineistä kaksi sai hauleja jalkoihin ja yksi sai osuman ylävartaloon.[2] Osuman saivat Purmonen, Seppälä ja Salonen.[6] Yksi Seppälään osuneista hauleista aiheutti tälle lievän veri- ja ilmarinnan.[7]
Syyttäjät vaativat Kuismalle tuomiota kolmesta tapon yrityksestä ja kahdesta vamman tuottamuksesta tai vaihtoehtoisesti kolmesta törkeästä pahoinpitelystä[3]. Tilalle tunkeutuneille aktivisteille vaadittiin vankeustuomioita kotirauhan rikkomisesta. [3]
Oikeus ei löytänyt Kuisman teosta edes lievää tahallisuutta, ja siten hänet tuomittiin törkeistä pahoinpitelyistä puolentoista vuoden ehdollisen vankeusrangaistukseen[8]. Eläinoikeusaktivistit tuomittiin neljän kuukauden ehdollisiin vankeusrangaistuksiin kotirauhan rikkomisesta[8]. Hovioikeudessa Kuisman tuomio koveni[7]. Hovioikeus katsoi Kuisman syyllistyneen kolmeen surman yritykseen ja käräjäoikeuden määräämä puolentoista vuoden ehdollinen tuomio nousi kahteen vuoteen ehdollista.[7] Kuisma joutui hovioikeuden päätöksellä maksamaan aktivisteille korvauksia kivusta ja särystä yhteensä 3700 markkaa ja käräjäoikeuden aiemmin määräämät 4300 markkaa.[7] Aktivistit puolestaan joutuvat yhteisvastuullisesti maksamaan Kuismalle henkisestä kärsimyksestä 4000 markkaa, hänen avopuolisolleen 5000 markkaa sekä käräjäoikeuden määräämät korvaukset avopuolisolle, 1000 markkaa. [9] Eläinaktivistit eivät saaneet valituslupaa korkeimpaan oikeuteen[10].
Tapauksen jälkeen Kuisma sai postissa joitakin uhkauksia ja kuusisataa kannustusviestiä. Turkistarhaajien liitto avasi keräyksen ja maksoi oikeudenkäyntikulut.[4] Kuismaa pyydettiin eduskuntavaaliehdokkaaksi kahdesta puolueesta.[11] Hän otti osaa vuoden 1999 eduskuntavaaleihin ja europarlamenttivaaleihin perussuomalaisten ehdokkaana, mutta ei tullut valituksi[12][13][14][15].
Muiden muassa tämän tapauksen innoittamana Maija Vilkkumaa teki kappaleen Satumaa-tango.[16]
Ohjelmat ja elokuvat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kettutytöt on myös vuonna 1997 valmistunut suomalainen televisioelokuva, jonka on ohjannut Hannu Heikinheimo. Elokuvan aihepiiri liittyy turkiselinkeinoon ja eläinaktivismiin.[17] Vuonna 2018 Janne Junttila teki radiodokumentin Kettutytöt 1995 tapahtumista poliisin kuulustelupöytäkirjoihin perustuen.[18] Lisäksi on tehty dokumentti 4D: Orimattilan laukaukset[19].
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Lehtonen, Marko-Oskari: Muistatko heidät? Kettutyttöjen 20 vuoden velkavankeus päättyy Iltalehti.fi. 3.2.2016. Viitattu 21.6.2016.
- ↑ a b c d e f g Kiuru Kari: Haulikolla päin aktivisteja Turkistarhaaja... Helsingin Sanomat. 8.12.1997. Viitattu 14.10.2023.
- ↑ a b c Merja Ojansivu: Tarhuri sanoi puolustaneensa haulikolla kotirauhaa Helsingin Sanomat. 16.1.1999. Viitattu 14.10.2023.
- ↑ a b c Esko Naskali: Tarhaaja pääsi häkistä Helsingin Sanomat. 31.1.1999. Viitattu 14.10.2023.
- ↑ a b Esko Naskali: Tarhaaja pääsi häkistä Helsingin Sanomat. 31.1.1999. Viitattu 14.10.2023.
- ↑ Merja Ojansivu: Eläinaktivistit vaikenivat Orimattilan kettutarhaiskun välineistä ja motiiveista Helsingin Sanomat. 14.1.1999. Viitattu 14.10.2023.
- ↑ a b c d Jukka Harju: Tarhaajan tuomio koveni Orimattilan turkisiskussa Helsingin Sanomat. 4.12.1999. Viitattu 14.10.2023.
- ↑ a b Merja Ojansivu: Ehdolliset tuomiot kettutarhan jupakassa Helsingin Sanomat. 28.1.1999. Viitattu 14.10.2023.
- ↑ Jukka Harju: Tarhaajan tuomio koveni Orimattilan turkisiskussa Helsingin Sanomat. 4.12.1999. Viitattu 14.10.2023.
- ↑ Harju Jukka: Eläinaktivistit eivät saaneet valituslupaa KKO:een Helsingin Sanomat. 7.9.2000. Viitattu 14.10.2023.
- ↑ Salmi Hannu: Mutta kaksi viikkoa myöhemmin . . . Helsingin Sanomat. 31.1.1999. Viitattu 14.10.2023.
- ↑ Tilastokeskus - Europarlamenttivaalit 1999 - Ehdokkaiden nimet puolueittain ja vaaliliitoittain www.stat.fi. Viitattu 14.10.2023.
- ↑ https://www.stat.fi/tk/he/vaalit/vaalit99/orimattila.xls
- ↑ EU-VAALIT | Kirjavan puolueen ehdokkaista ei... Helsingin Sanomat. 14.6.1999. Viitattu 14.10.2023.
- ↑ https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/120593/xevaa_199900_1999_dig.pdf
- ↑ ”Suurin osa ihmisistä ei tajua, mistä siinä puhutaan” – Satumaa-tango täyttää 20 vuotta ja nyt Maija Vilkkumaa kertoo, miksi biisi saattoi sanoittaa perussuomalaisten nousun Helsingin Sanomat. 16.3.2019. Viitattu 14.10.2023.
- ↑ Kettutytöt Yle. Viitattu 26.5.2016.
- ↑ Sampsa Oinaala: Radioarvostelu Helsingin Sanomat. 23.9.2018. Viitattu 4.10.2020.
- ↑ Pöppönen Hannu: 4D: Orimattilan laukaukset Helsingin Sanomat. 23.3.2000. Viitattu 14.10.2023.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Turkistarhaiskuja Pohjanmaalla ja laukauksia Orimattilassa 25.10.2013. Yle Elävä arkisto.
- Kaisa Ollila: Inhimillisestä kasvottomaan viholliseen. Eläinoikeusaktivistien viholliskuvien muutos 1998-2010 (pro gradu) 2014. Johtamiskorkeakoulu, Tampereen yliopisto. Viitattu 4.10.2020.