Kirjanpito

Kirjanpito on tietojärjestelmä, jossa ylläpidetään tietoa yrityksen tai yhteisön taloudellisesta toiminnasta ja tilasta yksittäisen liiketapahtuman tarkkuudella. Kirjanpidolla tarkoitetaan myös tapahtumien kirjaamista kirjanpitoon ja muita siihen liittyviä toimintoja. Tärkeä osa kirjanpitoa ovat erilaiset alakirjanpitojärjestelmät kuten reskontra eli rekisteri, jolla voidaan seurataan muun muassa ostovelkoja ja myyntisaamisia sekä niiden suorituksia. Kirjanpito on osa yrityksen tai muun talousyksikön laskentatointa.

Kirjanpito voi olla kokonaan käsin tehtyä, mutta nykyään se yleensä toteutetaan osittain tai kokonaan koneellisesti. Yksi kirjanpidon tehtävistä on yksityisten ja yrityksen varojen erillään pitäminen. Kauppiaiden aikanaan käyttämä niin sanottu kauppakirjanpito sisälsi sisäänostohinnat, joiden alitse eivät ulosmyyntihinnat saaneet mennä. Tämä muistin tuki vähensi muistinvaraisia tappiollisia myyntejä ja ylittävä osa (erotus) muodosti kauppiaalle jäävän voiton.

Kirjanpidosta tuotetaan lakisääteisiä ja muita raportteja yrityksen tai yhteisön omaan sekä sen sidosryhmien tarpeisiin. International Financial Reporting Standards (IFRS) on kansainvälinen standardi tilinpäätöstietojen julkaisuun, mikä on ollut käytössä EU-maissa vuodesta 2005 lähtien. Suomessa kirjanpitoa säätelevät kirjanpitolaki ja -asetus sekä hyvä kirjanpitotapa, jonka tärkein lähde on Kirjan­pito­lauta­kunnan lausunnot ja yleisohjeet.

Kirjaamisperiaatteita

• Menon kirjaamisperusteena on tuotannontekijän vastaanottaminen ja tulon kirjaamisperusteena suoritteen luovuttaminen.
  • Esimerkiksi jos myyjä luovuttaa myymänsä tuotteen tänään, kirjataan tapahtuma per Myyntisaamiset an Myynti
  • Esimerkiksi kun asiakas lopulta maksaa velkansa, kirjataan saapunut rahasumma per Pankki an Myyntisaamiset (Myyntisaamiset-tili nollautuu)
• Liiketapahtumat on kirjattava aikajärjestyksessä (päiväkirja) ja asiajärjestyksessä (pääkirjanpito).
• Kirjanpitoaineiston tulee olla selväkielisessä kirjallisessa muodossa. Aineisto voidaan myös säilyttää tietokoneella sähköisessä muodossa, jolloin puhutaan atk-kirjanpidosta, mutta sen tulee olla saatettavissa selväkieliseen kirjalliseen muotoon.
• Tilikauden tositteet sekä muu kirjanpitoaineisto on säilytettävä vähintään kuusi vuotta.

Yhdenkertainen kirjanpito

Yhdenkertainen kirjanpito on kirjanpitotapa, jonka kirjanpitolaki sallii liikkeen- ja ammatinharjoittajalle tiettyjen edellytyksien täyttyessä.

Kahdenkertainen kirjanpito

Esimerkki käsintehdystä kirjanpidosta

Kahdenkertainen kirjanpito on kahden taloudellisen asian muistiinmerkitsemistä:

1. Mihin rahaa on käytetty?
2. Mistä raha on peräisin?

Rahamääräisesti ne ovat tietysti aina yhtä suuret. Kahdenkertaisessa kirjanpidossa jokaisella tilillä on kaksi "puolta", debet ja kredit, vasen ja oikea. Jokainen tilitapahtuma kirjataan jonkin tilin debet-puolelle ja jonkin toisen tilin kredit-puolelle. Debet-puolelle kirjataan kaikki rahan käyttö ja Kredit-puolelle rahan lähde. Niinpä tulot kirjataan jonkin tulotilin kredit-puolelle ja kassatilin tai jonkin sitä vastaavan tilin debet-puolelle, menot taas jonkin kulutilin debet-puolelle ja kassatilin tai sitä vastaavan tilin kredit-puolelle.

Taseessa omaisuustileillä on kirjattuna pitkävaikutteiset menot, vielä myymätön vaihto-omaisuus sekä rahoitusomaisuus. Pääomatileillä, taseen Kredit-puolella on kirjattuna rahan lähteinä omistajien sjoitukset eli oma pääoma sekä velat ulkopuolisille ja lisäksi tilikauden voitto.

Kirjanpitovelvollisuus Suomessa

Kirjanpitolain mukaan kirjanpitovelvollisia ovat:

1) avoin yhtiö, kommandiittiyhtiö, osakeyhtiö, osuuskunta, yhdistys, säätiö ja muu yksityisoikeudellinen oikeushenkilö; sekä

2) uskonnonvapauslaissa tarkoitettu rekisteröity uskonnollinen yhdyskunta ja sen rekisteröity paikallisyhteisö.

Luonnollinen henkilö, maatilatalouden ja kalastuksen harjoittajaa lukuun ottamatta, on kirjanpitovelvollinen harjoittamastaan liike- ja ammattitoiminnasta. Kirjanpitovelvollisuus koskee myös ammatin- ja liikkeenharjoittajan toimintaa jatkavaa kuolinpesää ja konkurssipesää.

Kunta ja kuntayhtymä ovat kirjanpitovelvollisia kuntalain perusteella. Kirjanpito perustuu myös kunnissa ja kuntayhtymissä kirjanpitolakiin. Lain soveltamisesta Kirjanpitolautakunnan kuntajaosto antaa yleisohjeita ja lausuntoja.

Valtion ja sen laitosten kirjanpitoa ja kirjanpitovelvollisuutta säätelevät Suomen perustuslain 7. luku, Talousarviolaki, Talousarvioasetus, valtioneuvoston päätökset, valtiovarainministeriön määräykset sekä Valtiokonttorin määräykset.

Konsernitilinpäätös Suomessa

Suomessa kirjanpitolain kuudennessa luvussa on säädetty konsernien velvollisuudesta laatia konsolidoitu tilinpäätös, josta ilmenee koko konsernin yhteinen tulos. Esimerkiksi suomalaiset osakeyhtiöt julkistavat tilinpäätöksensä paitsi emoyhtiön, myös koko konsernin osalta.

Konsernitilinpäätöksen laatimisperiaatteet poikkeavat tavallisen tilinpäätöksen laatimisperiaatteista. Siinä eliminoidaan muun muassa saman konsernin yritysten väliset liiketapahtumat. Vuoden 2005 alusta pörssiyrityksissä otettiin käyttöön konsernitilinpäätöksen yhtenäistetyt kansainväliset laadintasäännöt, niin sanottu IFRS (International Financial Reporting Standards). IFRS-tilinpäätöksen tulee olla auktorisoidun tilintarkastajan tarkastama.

Katso myös

• Diskonttaus
• Konsernitilinpäätös
• Hyvä kirjanpitotapa
• Hyvä tilintarkastustapa
• Kauppaoikeus
• Osakeyhtiö
• Sarbanes–Oxley Act
• Tilitoimisto

Aiheesta muualla

• Kirjanpitolaki