Hiva

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Khiva)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hiva
Xiva
Näkymä minareetista.
Näkymä minareetista.

Hiva

Koordinaatit: 41°22′55″N, 60°21′40″E

Valtio Uzbekistan
Alue Xorazmin alue
Hallinto
 – Hallinnon tyyppi kaupunki
Väkiluku (2024) 98 800












Hiva (uzb. Xiva) on kaupunki Xorazmin alueella Uzbekistanissa. Se sijaitsee Amudarjan vasemmalla rannalla[1] Karakumin aavikon pohjoisreunalla[2] 30 kilometriä alueen pääkaupungista Urganchista[1] lounaaseen. Hivan piiristä vuonna 2018 erotetussa kaupungissa oli 98 800 asukasta vuonna 2024[3].

Hiva on yksi Uzbekistanin historiallisista keskuksista. Arkeologisten tutkimusten mukaan se on perustettu 400-luvulla ennen ajanlaskun alkua. Kaupunki on mahdollisesti saanut nimensä sen vanhassa osassa Ichan qal’assa sijaitsevasta Xivaqin kaivosta. Kansantarun mukaan kaivo on Nooan pojan Seemin kaivama. Kaupunki peittyi välillä hiekkaan ja se rakennettiin ensimmäisellä vuosituhannella kahdesti uudestaan. Se mainitaan historiallisissa lähteissä ensimmäisen kerran 900-luvulla.[1]

Horezmin valtakuntaan kuulunut Hiva kasvoi ja kukoisti, kunnes mongolit hävittivät sen 1220-luvun alussa. Se alkoi vähitellen toipua,[1] ja 1600-luvun alussa siitä tuli Horezmin eli Hivan kaanikunnan pääkaupunki[4]. Muurien ympäröimän Ichan qal’an rinnalle syntyi 1800-luvun alussa Dishan qal’an kaupunginosa. Hivassa oli 79 moskeijaa, 64 madrasaa ja noin 20 000 asukasta. Sen kauppasuhteet ulottuivat Volgan alueelle, Keski-Aasiaan ja Lähi-itään.[1] Kaupunki oli Buharan tavoin myös huomattava orjakaupan keskus[5]. Hivan kaanikunnasta tuli vuonna 1873 Venäjän protektoraatti, ja vuosina 1920–1924 Hiva oli Horezmin kansantasavallan pääkaupunki[1].

Talous ja liikenne

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaupungissa toimii mattotehdas sekä keramiikka-, tekstiili-, elintarvike- ja rakennustarviketeollisuutta. Siellä on ammattioppilaitoksia, Urganchin yliopiston maataloustiedekunta ja Uzbekistanin tiedeakatemian osasto.[1]

Alueen liikennekeskus on Urganch, mutta vuodesta 2018 lähtien kaukojunat ovat saapuneet myös Hivan uudelle rautatieasemalle. Kaupunkien välillä on reittitaksi- ja linja-autoliikennettä.[5] Paikallinen erikoisuus on Hivan ja Urganchin välinen maailman toiseksi pisin johdinautoreitti[6].

Nähtävyydet ja matkailu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hiva on Uzbekistanin tärkeimpiä matkailukohteita. Ichan qal’a julistettiin historian ja arkkitehtuurin suojelualueeksi vuonna 1967. Vuonna 1990 siitä tuli Unescon maailmanperintökohde.[1][7]

Ichan qal’aa ympäröi 2,2 kilometriä pitkä ja enimmillään kymmenen metriä korkea ja kahdeksan metriä leveä savitiilinen muuri, jossa on neljä porttia. Sen sisällä olevat rakennukset ovat etupäässä 1700- ja 1800-luvuilta.[5] Rakennusmuistomerkkejä on 54 ja pysyviä näyttelyitä 13[1]. Moskeijoista vanhin on 213 puupylvään varaan rakennettu perjantaimoskeija Juma masjid, jonka vanhimmat osat ovat 900-luvulta. Madrasoista vanhin Xoʻjamberdibiyn madrasa on perustettu vuonna 1688, ja suurin on 1850-luvulla rakennettu Muhammad Aminxonin madrasa. Hienosti koristellussa Muhammad Rahimxonin madrasassa toimii Hivan kaanikunnan museo ja Islomxoʻjan madrasassa käsityötaiteen museo. Alueella on säilynyt 14 minareettia, joista huomiota herättävin on turkoosikoristeinen lyhyt Kaltaminor. Kaanien palatseista komein on 1830-luvulla rakennettu Toshhovli haaremeineen. Muita kohteita ovat suufilaispyhimysten mausoleumit, kylpylä, kauppahalli, karavaaniseralji ja kaupungin vankila kidutuskammioineen.[5]

Vuonna 1842 rakennetun 5,6 kilometriä pitkän savimuurin ympäröimässä Dishan qalʼassa sijaitsee kaupungin suurin toimiva moskeija, madrasoja, mausoleumeja, alueen historiasta kertova Xorazm Maʼmun -akatemian museo sekä 1900-luvun alussa rakennettu eurooppalaisvaikutteinen Nurullaboyn palatsi, jossa vuonna 1918 murhattiin kaani ja vuonna 1920 perustettiin Horezmin kansantasavalta. Keskustan lounaispuolella on toinen eurooppalaisvaikutteinen kesäpalatsi Qubla tozabogʻ.[5]

Kaupungissa on lukuisia eritasoisia hotelleja. Matkamuistoista kiinnostavimpia ovat paikalliset silkkimatot ja käsin kirjotut suzanit.[5]

  1. a b c d e f g h i Oʻzbekiston milliy enciklopediyasi, 9-zhild, s. 412–415. Toshkent: Oʻzbekiston milliy enciklopediyasi, 2005. ISBN 5-89890-082-9
  2. Khiva Britannica. Viitattu 11.7.2024.
  3. Doimiy aholi soni (shahar) O’zbekiston Respublikasi Prezidenti huzuridagi Statistika agentligi. Viitattu 11.7.2024.
  4. Bolšaja sovetskaja entsiklopedija, tom 28, s. 367. Moskva: Sovetskaja entsiklopedija, 1978.
  5. a b c d e f Ibbotson, Sophie: Uzbekistan: The Bradt Travel Guide, 3rd edition. Chesham: Bradt Travel Guides, 2020. ISBN 978-1-78477-108-9
  6. Surrounded by the desert: Uzbekistan’s last trolley bus service Urban Transport Magazine. Viitattu 11.7.2024.
  7. Itchan Kala Unesco World Heritage Convention. Viitattu 11.7.2024.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]