Kaukosäädin
Kaukosäädin on laite, jolla voidaan ohjata toista laitetta etäältä.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]1940-luvulla kehitettiin kaukosäädin autotallin nosto-oven avaamista varten, joka oli ensimmäinen kaukosäätimen ensimmäinen siviilipuolen sovellus.[1]
Käytössä oli langallisia kauko-ohjaimia kuten Zenith Electronics -yhtiön Lazy-Bones, jonka avulla television kanavaa pystyi vaihtamaan[2].
.jpg)
1950-luvulla Zenithin johtaja Eugene F. McDonald komensi yhtiönsä insinöörit kehittämään laitteen, jolla hän voisi hiljentää television äänen mainosten kohdalla tai vaihtaa toiselle kanavalle[2]. Mekaniikkainsinööri Eugene Polley suunnitteli tarkoitusta varten laitteen nimeltä Flash-Matic[2]. Pistoolimallinen laite ampui valonsäteitä, joille oli valokennotyyppinen tunnistin televisiovastaanottimen joka kulmassa[2][3]. Laitteen ongelma oli, että valotunnistimet olivat liian herkkiä ja saattoivat regoida myös esimerkiksi auringon säteisiin[2]. Laite oli myös kallis[2]. Se oli myynnissä vain vuoden verran, vuoteen 1956 saakka[4].
Zenithin sähköinsinööri Robert Adler kehitti seuraavan sukupolven laitteen[2]. Aluksi suunniteltiin radioaalloilla toimivaa laitetta, mutta se vaikuttaisi naapuritalonkin televisioon[2]. Niinpä Adler päätyi käyttämään ääntä[5]. Kun Adlerin Space Command -kauko-ohjaimen nappia painoi, laitteen sisällä oleva vasara löi alumiinisauvaa, joka synnytti ultraääntä, johon vastaanottimen mikrofoni reagoi[4]. Laitteessa oli neljä nappia, ja joista jokainen soitti eri taajuisen ultraäänen[4]. Useimmat ihmiset eivät kuulleet laitteen ääntä, mutta lemmikkieläimet pystyivät sen erottamaan[2]. Laite oli mekaaninen eikä tarvinnut paristoja lainkaan[4]. Sitä ei myöskään tarvinnut suunnata vastaanotinta kohti kuten Flash-Maticia[4]. Järjestelmän haittapuoliin kuului, että kilisevät avaimet tai kolikot saattoivat vaihtaa television kanavaa[4]. Ultraäänikaukosäätimet olivat käytössä 1980-luvulle saakka[2].
Vuonna 1974 BBC käynnisti tekstitelevisiopalvelunsa Ceefaxin.[2] Tätä varten tarvittiin kauko-ohjain, jossa oli numeronäppäimistö, jonka avulla teksti-TV:n sivuja voitaisiin selata[2]. Sen vuoksi kehitettiin kaukosäädintyyppi, joka toimi infrapunavalolla.[2]
Käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Yleisin kaukosäätimen sovellus on television hallinta. Kotikäytössä olevat kaukosäätimet ovat nykyisin yleensä langattomia, eli ne eivät ole kiinteässä yhteydessä säädettävään laitteeseen. Suurin osa viihde-elektroniikkalaitteiden kaukosäätimistä välittää komennot kohteeseen digitaalisen infrapunasignaalin avulla.
Toiminta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaukosäädin lähettää videonauhurille, televisiolle tai muulle laitteelle infrapunasäteen, jonka sisältämä tieto vaihtaa esimerkiksi kanavaa tai muuttaa äänen voimakkuutta. Tieto on kaksijärjestelmällä muodostettu pulssijono, jonka vastaanotin tulkitsee. Silmälle näkymätön infrapunavalo tuotetaan valodiodilla ja otetaan vastaan infrapunakennolla, joka toimii valokennon tavoin.
Kaukosäädin muistuttaa ulkomuodoltaan ja toiminnaltaan taskulaskinta. Napin painallus lähettää sähkösignaalin mikropiiriin, joka puolestaan lähettää pulssijonon valodiodille. Valodiodista käytetään usein lyhennettä LED. Pulssijono muodostuu nollista ja ykkösistä eli välillä virta kulkee, välillä ei kulje. Jokainen virtasykäys saa valodiodin lähettämään infrapunavaloa
Vastaanottimen päässä on infrapunalle herkkä valokenno, joka antaa infrapunapulssien tahdissa vaihtelevan sähkövirran. Pulssijono tulkitaan mikropiirissä, joka ohjaa vastaanotinta esim. televisiosta.
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Why Were Remote Controls Invented? ThoughtCo. Viitattu 9.9.2023. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k l m Stephen Dowling: The surprising origins of the TV remote www.bbc.com. Viitattu 1.11.2023. (englanniksi)
- ↑ Kaukosäätimen keksijä kuoli iltasanomat.fi. 23.5.2012. Arkistoitu 25.5.2012.
- ↑ a b c d e f Andrew Marino: The buttons on Zenith’s original “clicker” remote were a mechanical marvel The Verge. 29.7.2023. Viitattu 1.11.2023. (englanniksi)
- ↑ Stephen Dowling: The surprising origins of the TV remote www.bbc.com. Viitattu 1.11.2023. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kuluttajavirasto (Viitattu 28.12.2008)