Kesäturilas
Kesäturilas | |
---|---|
Uhanalaisuusluokitus | |
Suomessa: | |
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
Luokka: | Hyönteiset Insecta |
Lahko: | Kovakuoriaiset Coleoptera |
Alalahko: | Erilaisruokaiset Polyphaga |
Osalahko: | Scarabaeiformia |
Yläheimo: | Turilasmaiset Scarabaeoidea |
Heimo: | Lehtisarviset Scarabaeidae |
Alaheimo: | Melolonthinae |
Tribus: | Melolonthini |
Suku: | Melolontha |
Laji: | hippocastani |
Kaksiosainen nimi | |
Melolontha hippocastani |
|
Katso myös | |
Kesäturilas eli kastanjaturilas (Melolontha hippocastani) on lehtisarvisiin (Scarabaeidae) kuuluva kovakuoriaislaji.
Tuntomerkit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aikuinen kuoriainen on noin 24 millimetrin ja toukka 20–50 mm:n mittainen. Koiraalla on tuntosarvissa 7 liuskaa ja naaraalla 6. Se on hyvin samannäköinen kuin saksanturilas (Melolontha melolontha), jota ei kuitenkaan ole havaittu Suomessa. Kesäturilaan peitinsiipien reuna on musta ja sen takapää on pitkä, mutta ei kuitenkaan yhtä pitkä kuin saksanturilaalla. Kesäturilas muistuttaa hieman myös juhannusturilasta (Amphimallon solstitiale).
Elintavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lajia tavataan yleensä lehti- ja havupuilla, joiden lehtiä ja neulasia se käyttää ravinnokseen.
Kesäturilaan toukat elävät maan sisässä juuria syöden 4 tai 5 vuotta.[2][3] Ne muistuttavat komposteissa eläviä sarvikuonokkaan toukkia.
Kesäturilaan luontaisia vihollisia ovat kontiainen, mäyrä, lepakot, käki, tikat, rastaat, harakka, mustavaris, naakka, sirkut, varpunen, maakiitäjäiset, isot ampiaiset ja loiskärpäset.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Jyrki Muona, Jaakko Mattila: Kesäturilas – Melolontha hippocastani Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
- ↑ Kari Heliövaara: Metsiemme kovakuoriaisia upm-kymmene.com. Viitattu 19.9.2010.
- ↑ Elise Huttunen: Kastanjaturilas cc.joensuu.fi. Viitattu 19.9.2010.[vanhentunut linkki]
- ↑ Malysh J.M. & Frolov A.N.: Melolontha hippocastani F. - Forest cockchafer agroatlas.ru. Viitattu 26.10.2010. (englanniksi)