Karstulan kirkko
| Karstulan kirkko | |
|---|---|
 |
|
| Sijainti | Tapulilahdentie 1, 43500 Karstula |
| Koordinaatit | |
| Seurakunta | Karstulan kappeliseurakunta |
| Rakentamisvuosi | 1851–1853 |
| Suunnittelija | A. F. Granstedt |
| Materiaali | puu |
| Istumapaikkoja | 1000[1] |
 |
|
Karstulan kirkko on puurakenteinen keskeiskirkko Karstulassa Keski-Suomessa. Hirrestä rakennettu kirkko koostuu kuutiomaisesta keskitilasta, johon liittyy joka sivulla eteishuonemaiset ristivarret. Kirkon keskellä on nelikulmainen, ikkunallinen kupoli. Kirkko edustaa tyyliltään myöhäisempireä.[2] Kirkko valmistui vuonna 1853, ja sen rakensi Jaakko Heikinpoika Kuorikoski arkkitehti A. F. Granstedtin laatimien piirustusten pohjalta.[3]
Kirkon vieressä oleva kellotapuli vuodelta 1815 on Simon Juvelinin rakentama. Nykyiseen asuunsa se on korjattu vuonna 1861 Lauri Heikki Kuorikosken johdolla. Ulkomaalaus tehtiin vuonna 2003. Kellotapulin kirkonkellot ovat vuosilta 1812 ja 1818.
Kirkkoa kunnostettiin vuonna 1904 arkkitehti Josef Stenbäckin tekemien piirustusten mukaan ja 1950-luvulla arkkitehti Kauno S. Kallion johtamana. Kirkko saneerattiin vuonna 2003 jolloin sinne hankittiin myös Allenin urkutehtaan digitaaliset urut.[1]
Kirkon alttaritaulu on Pekka Halosen maalaama Kristus puhuu kansalle Genesaretin järvellä. Kirkossa on myös Urho Lehtisen maalauksia. [3] Kirkon pääeteisessä on vanhasta kirkosta peräisin oleva Hyvä Paimen -puuveistos sekä perinnettä noudattaen seurakunnan diakoniatyölle rahaa keräävä vaivaisukko-puuveistos.[1]
Kirkon pihalla on vuonna 1975 pystytetty nykyisen kirkon paikalla sijainneen Karstulan ensimmäisen kirkon muistokivi.[2] Kirkon sankarihautausmaan muistomerkki on paljastettu 11.8.1957 ja se on kuvanveistäjä Matti Aaltosen teos.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Karstulan kirkko. Karstulan seurakunta. Arkistoitu 4.1.2014. Viitattu 26.4.2014, päivitetty 27.7.2023.
- ↑ a b Karstulan kirkko (rakennusperintörekisteri) Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. Museovirasto.
- ↑ a b Karstulan kirkko. Finnica. Arkistoitu 6.10.2014. Viitattu 4.1.2014.