Kármánin raja
Kármánin raja on sadan kilometrin korkeudella merenpinnasta sijaitseva taso, jota varsinkin Euroopassa on totuttu pitämään rajana, joka erottaa maan ilmakehän ja avaruuden toisistaan.[1]
Raja on nimetty unkarilais-amerikkalaisen fyysikon Theodore von Kármánin mukaan. Hän laski, että tällä korkeudella maapallon ilman tiheys on niin pieni, ettei siipi toimi enää lentotekniikan käyttämän aerodynamiikan lakien mukaan. Rajaa korkeammalla lentokoneen ilmanopeuden olisi oltava maan vastaavaa kiertoratanopeutta suurempi, jotta ilman noste kannattelisi lentokoneen siipiä[2].
Kansainvälisesti yksikäsitteistä sovittua korkeutta ilmakehän ja avaruuden välisille vyöhykkeille ei tähän mennessä ole ollut. On ajateltu, että vyöhykkeiden vaikutusalueet sekoittuvat toisiinsa vähitellen mutta tasaisesti lomittuen aina korkeuden muuttuessa pidemmällä skaalalla. Vuonna 2009 tehdyt mittaukset tarkensivat vyöhykkeen korkeutta, jossa ilmakehän hiukkaset kohtaavat paljon nopeampia, noin 1 000 km/h kiitäviä ionosfäärin eli avaruuden varautuneita hiukkasia, raja-arvoon 118 kilometriä.[2]
Ihmisen lähettämistä maata kiertävistä satelliiteista esimerkiksi kansainvälisen avaruusaseman kulkemaa kiertorataa joudutaan sen rakettimoottoreita käyttämällä säännöllisesti korjaamaan korkeammaksi, koska ilmakehän hiukkaset vaikuttavat siihen hidastavasti vielä 300 kilometrin korkeudessakin.
Yhdysvalloissa ei käytetä Kármánin rajaa puhuttaessa avaruuden rajasta. Astronautiksi sikäläisen näkemyksen mukaan kutsutaan jokaista sellaista henkilöä, joka on merenpinnan keskitasosta mitattuna ylittänyt 50 mailin (80 kilometrin) korkeuden.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ 100 km Altitude Boundary for Astronautics Fédération Aéronautique Internationale. Arkistoitu 9.8.2011. Viitattu 29.2.2016. (englanniksi)
- ↑ a b c Nummila, Sakari: Avaruuden raja mitattiin Tähdet ja avaruus. 12.4.2009. Viitattu 16.5.2021.
