Erik Gabrielsson
Karl Erik Gabrielsson (13. lokakuuta 1903 Kirkkonummi[1] – 18. heinäkuuta 1965 Kirkkonummi[2]) oli Helsingin poliisimestari ja vuodesta 1944 poliisikomentaja.[1] Hän toimi Liikkuvan poliisin päällikkönä vuonna 1944[3] ja virkaa tekevänä poliisiylijohtajana 1. tammikuuta 1946 – 31. tammikuuta 1947[4].
Gabrielsson oli päällikkötehtävissään vaaran vuosina, jolloin hänen esimiehensä sisäministeri Yrjö Leino pyrki monin tavoin horjuttamaan yhteiskuntajärjestystä. Myös poliisin palveluksessa oli kommunisteja. Keväällä 1948 Gabrielsson sanoi maatalousministeri Vihtori Vesteriselle, että liikkuvan poliisin kommunistisella ryhmällä on aseita, joita he pyrkivät saamaan lisää armeijan aseverastoista. Lisäksi Gabrielsson arveli, että ryhmällä on suunnitelma hallitusvallan ottamisesta kommunistien käsiin. Vesterinen välitti tiedon presidentti Paasikivelle. Tilanne kuitenkin rauhoittui huhti-toukokuun aikana.[5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1968, osa 2, p. 1597.
- ↑ Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1967, osa 10 (ei sivunumeroa).
- ↑ Liikkuvan poliisin päälliköt, Poliisi.fi. Web Archive 2012.
- ↑ Aikaisemmat poliisiylijohtajat, Poliisi.fi. Web Archive 2011.
- ↑ Uola, Mikko: Unelma kommunistisesta Suomesta 1944–1953, s. 111, 318–319, 323. Helsinki: Minerva Kustannus Oy, 2013. ISBN 978-952-492-768-0
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Vem & vad. Runeberg.org.
Esko Heilimo (1926–1934) • Martti Koskimies (1934–1946) • Erik Gabrielsson (1946–1947) • Urho Kiukas (1947–1957) • Fjalar Jarva (1957–1973) • Erkki Korhonen (1973–1982) • Olli Urponen (1983–1997) • Reijo Naulapää (1998–2004) • Markku Salminen (2005–2008) • Mikko Paatero (2008–2015) • Seppo Kolehmainen (2015–2024) • Ilkka Koskimäki (2024–)