Karjalainen kirjonta

Karjalaista kirjontaa pihtaperedniekassa.

Karjalaisessa kirjonnassa ilmenee muun muassa etupistokirjontaa eli luotosompelua, ristipistoa, virvittäin ompelua ja revinnäiskirjontaa. Etupistokirjonta levisi Karjalaan itäisemmän Venäjän kautta luultavasti keskiajan lopulla. Karjalainen kirjonta tehdään tyypillisesti punaisella langalla valkoiselle kankaalle tai valkoisella langalla punaiselle kankaalle. Toisinaan käytetään myös sinistä lankaa, taikka mustaa kangasta punaisen langan kanssa. Yleisimpiä karjalaisen kirjonnan aiheita ovat kasvi- ja kukka-aiheet, sekä niiden väliin sijoitetut riikinkukot, elämänpuut, taruolennot sekä ihmiskuvat. Virvittäin ompelussa ja ristipistossa kuviot ovat yleensä geometrisiä. Etupistokirjonnassa ja ristipistossa kangas on yleensä pellavapalttinaa tai puuvillakangasta, sillä niistä voidaan helposti havaita loimi- ja kudelankojen lukumäärä. Virvittäin ompelussa käytetään taas palttinaa. Tiheäkudoksisissa kankaissa voidaan käyttää harvasidoksista apukangasta työn helpottamiseksi.

Käspaikka lienee tunnetuin tekstiili, jota on koristeltu karjalaisella kirjonnalla. Käspaikka on pitkä ja kapea monikäyttöinen pyyheliina; Niitä käytetään niin käsipyyhkeinä kuin rituaalimenoissakin. Niiden koristeluun on käytetty useanlaista kirjontaa ja monenlaisia kuvioita. Kirjonnan kuviot määräytyvät käyttötarkoituksen ja kunkin käsityöläisen mieltymyksien sekä tulkintojen mukaan. 1800-luvun alussa käspaikoista tehtiin entistä koristeellisempia ja niitä alettiin käyttää kotien lisäksi kirkoissa.

Katso myös

• Kirjonta

Lähteet

• Stenij, Maija & Ollila, Aino: Karjalan kirjonta. (5. painos (1. painos 1946)) Porvoo: WSOY, 1959.
• Suomen käsityön museo