Karhunpesäkivi
Karhunpesäkivi on Inarin Myössäjärvellä Ivalo–Inari-maantien varrella sijaitseva suuri siirtolohkare, joka on sisältä ontto. Karhunpesäkivi on Suomen suurin tafoni, joka on syntynyt kiven sisuksen rapautuessa vähitellen veden ja lämpötilavaihteluiden vaikutuksesta. Onkalon seinämillä ja katossa on kennomaista pintaa, joka syntyy heikomman kiviaineksen rapautuessa pois vahvemman ympäriltä. Karhunpesäkiven onkalo ei siis ole nurin päin kääntynyt hiidenkirnu, kuten joissakin lähteissä väitetään. Karhunpesäkiven luokse johtaa polku ja sisällä olevaan luolaan pääsee kiven juurella olevasta aukosta.
Kiven kerrotaan saaneen nimensä siitä, että lumimyrskyssä eksynyt lappalainen oli mennyt luolaan suojaan ja nukahtanut sinne. Herättyään hän huomasi, että samassa luolassa oli talviuntaan viettävä karhu. Karhu ei onneksi herännyt ja mies pääsi poistumaan luolasta myrskyn laannuttua.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Juho Rahkonen: Kummia koloja Suomen Luonto, elokuu 2001.
- Luolamiehen blogi 2.12.2010: Karhunpesäkivi, Inari
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Karhunpesäkivi Wikimedia Commonsissa
- Inarin Karhunpesäkivi Retkipaikka.fi
- Aarne Laitakari : Tienviitoitta jäävät monet nähtävyyder matkamieheltä näkemättä, Suomen Kuvalehti, 27.05.1933, nro 22, s. 19, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- Aarne Laitakari : Selittämätön luonnonihme. Inarin Karhunpesäkivi, Suomen Kuvalehti, 04.06.1938, nro 22, s. 27, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot