Kalmosärkkä

Kalmosärkkä kuvattuna vuonna 2006.

Kalmosärkkä on Suomussalmella Kokkojärvessä sijaitseva hiekkaharjanne ja se kuuluu Kainuun merkittävimpiin muinaisjäännöksiin.

Kalmosärkältä löydetyt ensimmäiset asutuksen jäljet ovat peräisin kivikaudelta, 6000 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Myöhemmin rautakauden lopulla ja keskiajalla paikka oli tärkeä etappi Pohjanlahtea ja Vienanmerta yhdistävällä reitillä. Viimeisimmät käytön jäljet särkällä ovat talvisodan ajalta, jolloin siellä sijaitsi tuliasemia. Arkeologisia kaivauksia särkällä on tehty vuosina 1958–1959 sekä 1992–1993. Paikan nimi juontuu suomussalmelaisten vanhasta tavasta säilyttää ruumitaa särkällä, kunnes sopiva vuodenaika niiden kuljetukseen kirkkomaahan koitti.

Löytyminen

Paikka löydettiin sattumalta. Opettaja Martti Manner teki luokkaretken särkälle kansakouluryhmänsä kanssa vuonna 1952. Hänen havainnollistaessa oppilaille pyyntikuoppametsästystä ja kaivaessa maahan kuopan, hän löysi siitä kiveystä sekä hiotun kiviesineen katkelman.

Historia

Kivikausi

Kalmosärkältä löytynyttä kivikautista tekstiilikeramiikkaa.

Kalmosärkkä on ollut muinaisina aikoina houkutteleva paikka sen hiekkaisen maaperän ja hyvän kalaveden johdosta. Särkältä on tehty tuhansia muinaislöytöjä, kuten kivikirveitä ja -talttoja, sekä nuolen- ja keihäänkärkiä. Löytöjen perusteella särkän kivikautiset asukkaat käyttivät kalastuksessa verkkoja ja saivat saalikseen erityisesti haukia. Särkältä on löydetty erilaisia kuoppia ja painanteina yli 70, näistä parikymmentä on tulkittu kivikautisiksi peuranmetsästyksessä käytetyiksi pyyntikuopiksi. Osa painanteista on mahdollisesti liittynyt asumuksiin.

Rautakausi ja keskiaika

Rautakaudella Kalmosärkkä toimi idän ja lännen kohtauspaikkana. Paikalta löydetyistä esineistä osa kuuluu läntiseen kulttuuripiiriin ja osa on peräisin Karjalasta tai Novgorodin alueelta idästä. Yksi tunnettu paikalta löydetty esine on 1100–1300-luvuille ajoittuva pyöreä pronssiriipus, jolle on vastineita Novgorodin seudulla ja Koillis-Virossa.

Historiallinen aika

Kainuu oli 1500-luvulla aluetta, jota niin lännen ruotsalaiset ja suomalaiset kuin idän karjalaiset ja venäläiset yrittivät saada valtapiiriinsä. Vuosisadan loppupuoli, ennen Täyssinän rauhan solmimista 1595, oli erityisen levotonta ja ryöstöretkien leimaamaa aikaa. Kalmosärkältä löydetty panssarinuolenkärki kertoo näistä vuosista. Särkältä on löytynyt myös 1500- ja 1700-luvuille ajoitettuja rahoja.

Talvisodan aikana vuosina 1939–1940 venäläiset valtasivat Särkästä noin kilometrin päässä olevan Juntusrannan kylän ja etenivät vesistön yli Kalmosärkälle. Särkän lounaispäässä sijaitsi suomalaisten puolustuslinja venäläisten kaivautuessa asemansa sen koillispäähän. Puna-armeijan eteneminen pysähtyi juuri Kalmosärkälle.

Kalmosärkkä nykyään

Kalmosärkkä on nykyään kulunut pahoin. Kylmäjärven säännöstelty vedenpinta on aiheuttanut sen, että särkkä on kulunut kauttaaltaan ja on pohjoiskärjestä lähes poikki. Vesissäännöstelyn kuluttamia reunoja on kivetty 1989 sen vaikutuksen vähetämiseksi. Toimenpide hidasti kulumista, mutta ei kuitenkaan pysäyttänyt sitä.

Museovirasto on pystyttänyt vuonna 1991 Kalmosärkälle kolme opastaulua. Särkkä oli vuodesta 1985 Museoviraston ja vuoden 2014 alusta Metsähallituksen hallinnassa. Kohde kuuluu valtakunnallisesti merkittäviin muinaisjäännöksiin.