Valkohanhikki

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Kalliovalkohanhikki)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Valkohanhikki
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Rosales
Heimo: Ruusukasvit Rosaceae
Suku: Valkohanhikit Drymocallis
Laji: rupestris
Kaksiosainen nimi

Drymocallis rupestris
(L.) Soják

Synonyymit
  • Potentilla rupestris L.
Katso myös

  Valkohanhikki Wikispeciesissä
  Valkohanhikki Commonsissa

Valkohanhikki eli kalliovalkohanhikki (Drymocallis rupestris, syn. Potentilla rupestris) on ruusukasvien (Rosaceae) heimoon kuuluva kasvilaji.

Ulkonäkö ja koko

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valkohanhikki on monivuotinen, melko korkeakasvuinen ja vankkarakenteinen ruohovartinen kasvi, jonka tunnusomaisia piirteitä ovat parilehdykkäiset alalehdet ja suuret, valkoiset kukat.[1] Laji voi kasvaa noin 50 senttimetriä korkeaksi. Usein punertava varsi on karvainen, yläosastaan jonkin verran haaroittunut. Lehtiä on sekä varren tyvellä lehtiruusukkeena että varressa. Alalehdet ovat suuria, jopa lähes 20 cm pitkiä, ja muodoltaan parilehdykkäisiä. Lehdykät ovat pyöreitä sekä hammaslaitaisia, ja niitä on kaksi tai kolme paria. Varsilehdet ovat muodoltaan kolmisormisia.

Valkohanhikki kukkii kesä–heinäkuussa. Sen suuret, noin 2 senttimetriä leveät ja valkoiset kukat sijaitsevat harvoina rykelminä.[1]

Levinneisyys ja elinympäristö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valkohanhikki kasvaa auringonpaisteisilla ja lämpimillä kalliohyllyillä, mäenrinteillä sekä metsänlaidoilla[1]. Valkohanhikkia tavataan pääasiassa Keski-Euroopassa ja Balkanin niemimaalla[2]. Suomessa valkohanhikkia on tavattu muutamia kertoja, lähinnä etelärannikon tuntumassa[3].

Valkohanhikki on sijoitettu aiemmin sormihanhikkien (Potentilla) sukuun, mutta nykyisin se sijoitetaan valkohanhikkeihin (Drymocallis), joihin kuuluu valkohanhikin lisäksi myös useita muita lajeja.[1]

  1. a b c d Arne A. Anderberg: Den virtuella floran: Trollsmultron (Potentilla rupestris) Den virtuella floran. 1998. Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 4.5.2018. (ruotsiksi)
  2. Den virtuella floran: Trollsmultron (Potentilla rupestris) – Norra halvklotet Den virtuella floran. 1998. Naturhistoriska riksmuseet.
  3. Raino Lampinen & Tapani Lahti: Kasviatlas 2016: Valkohanhikki (Drymocallis rupestris) Kasviatlas. Luonnontieteellinen keskusmuseo. Viitattu 4.5.2018.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]