Laukolan majurien juttu
Laukolan majurien juttu oli 1920-luvulla Suomen sotaväen päällikkönä toimineen Aarne Sihvon ja tykistössä majureina palvelleiden veljesten Waldemar ja Ilmari Laukolan välillä käyty kunnianloukkausoikeudenkäynti, joka sai myös laajempaa poliittista merkitystä.
Laukolan veljekset Kaino Valdemar Laukola (1890–1968) ja Toivo Ilmari Laukola (s. 1894) palvelivat tykistössä majureina, kun he lähtivät opiskelemaan Italiaan Torinon tykistöakatemiaan. Veljesten anoessa lisäaikaa voidakseen jatkaa opintojaan tykistöakatemiassa anomukseen ei suostuttu, ja vastalauseena he erosivat Suomen armeijan palveluksesta.
Tapaus johti lopulta siihen, että sotaväen päällikkönä toiminut Aarne Sihvo haastoi Laukolan veljekset oikeuteen kunnianloukkauksesta. Oikeusjuttu sai myös laajempaa kantavuutta, kun muun muassa sotaväen päällikkönä aiemmin toiminut kenraali Karl Fredrik Wilkama asettui veljesten puolelle. Presidentti Lauri Kristian Relanderia painostettiin erottamaan Sihvo virastaan, mutta tämä hanke ei kuitenkaan onnistunut.
Laukolan veljekset olivat ehtineet aloittaa lääketieteen opintonsa jo ennen sotilasuraansa, ja he toimivatkin myöhemmin lääkäreinä. Ilmari Laukolasta tuli naistentautien erikoislääkäri ja Valdemar Laukola sai erikoislääkärin oikeudet kirurgisissa taudeissa vuonna 1937.[1]
Urho Kekkonen viittasi Laukolan majurien juttuun vuonna 1928 kirjoittamassaan tunnetussa pakinassa Minä olin diktaattori.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- George Maude : Aspects of the Governing of the Finns, Peter Lang, 2010 Laukolan veljesten tapauksesta s. 67-68 (Google-kirjat linkki)
- Yrjö Hormia : Pyhämaan ja Pyhärannan vanhimmat maanomistajasuvut, Genos 14(1943), s. 92-107 (Arkistoitu – Internet Archive)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Juhani Kirpilä, Sisko Motti, Anna-Marja Oksa (toim.): Suomen lääkärit 1962, s. 337-338. Helsinki: Suomen Lääkäriliitto, 1963.
- ↑ Ylioppilaslehti 21/1928