Afrikanpuhveli
| Afrikanpuhveli | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Sorkkaeläimet Artiodactyla |
| Heimo: | Nautaeläimet Bovidae |
| Alaheimo: | Naudat Bovinae |
| Suku: |
Afrikanpuhvelit Syncerus Hodgson, 1847 |
| Laji: | caffer |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Syncerus caffer |
|
 |
|
| Alalajit [2] | |
| Katso myös | |
Afrikanpuhveli eli kafferipuhveli (Syncerus caffer)[4] on kookas afrikkalainen nautaeläinlaji ja yksi viidestä suuresta Afrikan suurriistaan kuuluvasta eläimestä.
Taksonomia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Afrikanpuhvelin morfologia vaihtelee huomattavasti sen eri esiintymisalueilla. Tämä on johtanut vaikeuksiin esimerkiksi alalajien määrittelyn suhteen. Osa tutkijoista jakaa alalajit kahteen ryhmään, toinen Itä- ja Etelä-Afrikassa, sekä toinen Länsi- ja Keski-Afrikassa. Itäinen ja eteläinen ryhmä käsittää yhden alalajin Syncerus caffer caffer (kapinkafferipuhveli) ja toinen ryhmä mahdollisesti kolme, S. c. nanus (metsäkafferipuhveli), S. c. brachyceros ja S. c. aequinoctialis. Kaikki tutkijat eivät kuitenkaan tunnusta kahta viimeistä alalajia.[1]
Kaikkien alalajien kannoissa on muiden alalajien kanssa risteytyneitä yksilöjä. Metsäkafferipuhveli on esimerkiksi lähes kaksi kertaa pienempi kuin Itä- ja Etelä-Afrikan kapinkafferipuhveli. Kaksi muuta alalajia edustavat näiden kahden välistä tyyppiä.[1]
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]_calf_2_weeks_suckling.jpg)
Afrikanpuhvelinaaraat ovat uroksia pienempiä. Urosten paino on 500–900 kg ja naaraiden 350–620 kg. Ruumiinpituus on 240–340 cm ja säkäkorkeus 148–175 cm. Ruumiinrakenteeltaan afrikanpuhveli on raskastekoinen. Sen jalat ovat vantterat, pää suuri ja niska lyhyt. Väritykseltään se on lähes kauttaaltaan musta. Vasikat ovat väriltään aikuisia ruskeampia. Päässä on suuret ja hieman lerpattavat korvat. Sarvet kasvavat sekä uroksilla, että naarailla. Urosten sarvet ovat naaraiden sarvia suurempia. Sarvet kasvavat koukkumaisesti kaartuen ensin alas ja sitten ylös.[5]
Ulkonäkö ja koko saattaa poiketa huomattavastikin eri alueilla.[5]
Levinneisyys ja elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Afrikanpuhveleita elää laajalla alueella Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa. Alalajia S. c. nanus tavataan Länsi-Afrikassa Guinea-Bissausta Ghanan lounaisosiin sekä Keski-Afrikassa Nigerian ja Kamerunin eteläosissa, Päiväntasaajan Guineassa, Keski-Afrikan tasavallan etelä- ja lounaisosissa, Ugandan ja Ruandan länsiosissa, Gabonissa, Kongon tasavallassa ja Kongon demokraattisessa tasavallassa. Alalajia S. c. brachyceros esiintyy Sahelin alueella Senegalin kaakkoisosissa, Norsunluurannikon pohjoisosissa, Burkina Fason eteläosissa, Ghanan ja Beninin pohjoisosissa, Nigerin eteläosissa, Nigeriassa, Kamerunin pohjoisosassa ja pienellä alueella Keski-Afrikan tasavallassa. S. c. aequinoctialis elää puolestaan idempänä Sahelin alueella Tšadin koillisosassa, Keski-Afrikan tasavallan ja Kongon demokraattisen tasavallan pohjoisosissa, Etelä-Sudanissa ja Etiopian länsiosissa. S. c. caffer -alalajia tavataan Lounais-Etiopiasta ja Somalian etelä- ja Kenian pohjoisosista kohti etelää Sambiaan, Malawiin ja Mosambikiin. Lisäksi sitä tavataan Namibian koillisosassa, Botswanassa ja Zimbabwessa. Etelä-Afrikkaan sitä on tuotu uudestaan.[1]
Afrikanpuhvelia tavataan useissa erilaisissa elinympäristöissä puolikuivilta pensaikkoalueilta ruohikkoalueille aina 4 000 metrin korkeuksiin saakka. Niitä esiintyy myös akaasia- ja leimupuumetsiköissä. sen sijaan hyvin kuivilla aavikoilla tai puoliaavikoilla, kuten Kalaharilla ja Saharalla niitä ei tavata.[1]
Elintavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]_1.jpg)
Afrikanpuhvelia tavataan usein suurissa 50–500 yksilöä käsittävissä laumoissa, jotka voidaan jakaa pienempiin poikamieslaumoihin ja vasikoidensa kanssa liikkuvien naaraiden laumoihin. Laumat saattavat hajaantua sadekaudella ympäri ruohikkoalueita, mutta kuivalla kaudella niitä kerääntyy yhteen esimerkiksi jokien ympäristöön. Suuret laumat saattavat vaeltaa ajoittain lyhyitä matkoja vuodenajan mukaan. Yleensä eri perheryhmät liikkuvat kuitenkin varsin säännöllisellä alueella. Varsinaisia reviirejään niillä ei ole.[5]
Afrikanpuhvelit käyttävät ravinnokseen tavallisimmin tuoreita ruohoja. Ruohon käydessä mahdollisesti vähäiseksi ne saattavat syödä myös pensaikkoa ja puita. Afrikanpuhvelin pääasiallisia petoeläimiä ovat leijona, täplähyeena ja krokotiilit. Petojen uhatessa lauma puolustautuu usein yhtenä joukkona, mikä tekee petoeläimille myös pienempien ja heikoimpien yksilöiden saalistamisesta hyvin vaikeaa. Nurkkaan ajettua tai haavoittunutta afrikanpuhvelia pidetään hyvin vaarallisena.[5] Joidenkin arvioiden mukaan afrikanpuhvelit tappavat vuosittain noin 200 ihmistä.[6]
Laumat vetävät puoleensa paitsi petoeläimiä, mutta myös lintuja. Loisnokkelit ja lehmähaikara syövät laumojen ruohikosta liikkeelle pelottamia hyönteisiä ja afrikanpuheveleja vaivaavia syöpäläisiä. Ihoansa syöpäläisiltä suojatakseen puhvelit ottavat myös mutakylpyjä. Afrikanpuhvelit ruokailevat yleensä öisin sään ollessa viileämpi. Kuuman keskipäivän ne viettävät pääosin lepäillen.[5]
Uhat ja suojelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN on luokitellut afrikanpuhvelin silmälläpidettäväksi lajiksi. Sen kantojen uskotaan olevan laskussa ja se saatetaan luokitella tulevaisuudessa edelleen vaarantuneeksi lajiksi. Vuonna 2014 kannan kooksi arvioitiin noin 513 000 yksilöä, jolloin kanta olisi laskenut 18 % 15 vuotta aiemmasta tasosta.[1]
Lajia uhkaa esimerkiksi elinympäristöjen pienentyminen ihmisasutuksen ja karjan laidunmaiden levitessä. Lajia metsästetään monissa maissa ja salametsästyksellä lienee ollut huomattava osuus kantojen pienemiseen. Kantoihin on vaikuttanut myös alueelliset konfliktit. Kuivuudet saattavat verottaa kantoja huomattavasti. Oman uhkansa muodostavat taudit. Esimerkiksi 1890-luvulla kannat kokivat suuren romahduksen karjaruttoepidemian aikana.[1]
Arviolta 70–75 prosenttia afrikanpuhvelin kannoista esiintyy eri tavoin suojelluilla alueilla, tai niiden läheisyydessä. Eri eläintarhoissa oli 166 afrikanpuhvelia ja 135 metsäkafferipuhvelia vuonna 2012. Vuonna 2014 Etelä-Afrikan riistaeläintarhoilla oli puolestaan 26 000 yksilöä.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h IUCN SSC Antelope Specialist Group: Syncerus caffer IUCN Red List of Threatened Species. Version 2020-1. 2018. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 13.4.2020. (englanniksi)
- ↑ Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Syncerus caffer Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Bucknell University. Viitattu 2.2.2012. (englanniksi)
- ↑ a b Nurminen, Matti (toim.): Maailman eläimet: Nisäkkäät 2. (Englanninkielinen alkuteos The Encyclopedia of Mammals 2, sarjassa World of animals) Helsinki: Tammi, 1987. ISBN 951-30-6531-6
- ↑ https://laji.fi/taxon/MX.47728 Afrikanpuhveli (kafferipuhveli) – Syncerus caffer] laji.fi Suomen Lajitietokeskus
- ↑ a b c d e José R. Castelló: Bovids of the World : Antelopes, Gazelles, Cattle, Goats, Sheep, and Relatives, s. 610-611. Princeton University Press, 2016. ISBN 978-0-691-16717-6 (englanniksi)
- ↑ Tom Barnes: Big game hunter 'gored to death by buffalo' moments after shooting another member of herd The Independent. Viitattu 13.4.2020. (englanniksi)