Kaarlo Ståhlberg
Kaarlo Ludvig Ståhlberg (s. 5. syyskuuta 1933 Oulu[1]) on suomalainen juristi.
Ståhlbergin vanhemmat ovat professori Kaarlo Ståhlberg ja Kerstin o.s. Hjelt. Hän valmistui lainopin kandidaatiksi 1957, lakitieteen lisensiaatiksi 1960 ja oikeustieteen tohtoriksi 1965. Varatuomarin arvon hän sai 1960.[1]
Ståhlberg on toiminut esittelijänä vakuutusoikeudessa ja Helsingin hovioikeudessa 1960-luvun alussa. Hän siirtyi yliopistolle edeten Helsingin yliopiston rikosoikeuden apulaisprofessoriksi. Vuonna 1967 hän siirtyi asianajajaksi.[1] Välillä vuosina 1970–1973 hän oli eduskunnan oikeusasiamies. Vuonna 1978 hänet nimitettiin vasta perustetun Rovaniemen hovioikeuden ensimmäiseksi presidentiksi. Vuonna 1988 hän siirtyi Helsingin hovioikeuden presidentiksi, josta jäi eläkkeelle 1993.
Ståhlbergilla on ollut lukuisia ammatillisia luottamustehtäviä. Hän on toiminut sekä Suomen Asianajajaliiton (1976–1978) että Suomen Tuomariliiton (1980–1982) puheenjohtajana.
Ståhlbergin puoliso on Mirja Airi Irmeli o.s. Rosenlöf, lapset ovat Karla, Pauli Kaarlo Juhani (1959) ja Kaarina.[1] Presidentti Kaarlo Juho Ståhlberg oli hänen isoisänsä.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Edeltäjä: Erik Salvén |
Suomen Asianajajaliiton puheenjohtaja 1976–1978 |
Seuraaja: Erik Salvén |
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Henkilöt | |
