Kaarlo Kuusamo

Kaarlo Kuusamo v. 1951 Kuva: Museovirasto, kuvaaja Pekka Kyytinen

Kaarlo Kuusamo (3. huhtikuuta 1891 Turku − 28. helmikuuta 1974 Kuopio) oli suomalainen agronomi ja talousneuvos. Hän toimi Itä-Karjalan kansanopiston johtajana Impilahdella ja Punkaharjulla v. 1919-1955. Hän edisti alueellisena vaikuttajana maaseudun henkistä ja taloudellista kehitystä useissa kunnallisissa, osuustoiminnallisissa ja liike-elämän luottamustehtävissä sekä maa- ja kotieläintalousyhdistysten ja vapaan sivistystyön järjestöjen johtoelimissä. Hänen perustamansa ja toimittamansa Nuori Karjala -lehti ilmestyi laatokankarjalaisen nuoriso- ja vapaan sivistystyön äänenkannattajana ja laatokankarjalaisuuden vaalijana vuosina 1935-2009.

Tausta ja opinnot

Kaarlo Oskar Egon Kuusamo (Karlsson vuoteen 1910) syntyi Turussa 3.4.1891. Hänen vanhempansa olivat merikapteeni Karl Oskar Karlssonin ja hänen puolisonsa Alfhild Ingeborg os. Ericsson. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Turun suomalaisesta klassillisesta lyseosta v. 1910 ja opiskeltuaan maatalousaineita Helsingin yliopistossa valmistui agronomiksi 1919.

Opiskeluaikanaan hän teki (opiskelurahoja ansaitakseen) maatalous- ja puutarhatöitä. Vuosina 1913-1914 hän opiskeli Ruotsissa tunnetun maatalousreformaattorin ja pienviljelyksen esitaistelijan Per Jönson Rösiön johtamassa Nordiska Landbruksskolan maatalouskoulussa ja sai tältä voimakkaita vaikutteita. Sen jälkeen hän hankki käytännön kokemusta tilanhoitajana Maariassa vuoden verran ja viljeli omaa maatilaansa Orimattilassa pari vuotta. Vuosina 1918-1919 hän teki suotutkimusta Leteensuon koeaseman assistenttina suunnitellen tiedemiehen uraa.

Työura Impilahdella

Kuusamo kutsuttiin v. 1919 Itä-Karjalan kansanopiston johtajaksi Impilahdelle. Opisto etsi maataloutensa nykyaikaistajaksi agronomikoulutuksen saanutta henkilöä ja maanviljelysopin professori Gösta Grotenfelt, tuntien Kuusamon aloitekyvyn ja energisyyden, suositteli häntä tehtävään. Kuusamon aikana 1920- ja -30 -luvuilla kansanopiston maatila kunnostettiin ja kehitettiin mallitilaksi opiston maatalousopetuksen tueksi ja jakamaan tietoa maa- ja metsätalouden uusista menetelmistä ympäristön maanviljelijöille. Kuusamo opetti maatalousaineiden lisäksi musiikkia. Hänet tunnettiin kuorojen ja soittokuntien perustajana ja hän johti kansanopiston kuoron lisäksi suurta maakuntakuoroa. Musiikinteorian opetuksen tukena hän käytti opetusharmonia ja säesti lauluesityksiä pianolla.

Kuusamolla oli tiiviit yhteydet pohjoismaiseen kansanopistomaailmaan ja kansansivistystyöhön. Hän teki ja järjesti matkoja ja osallistui aktiivisesti yhteistyöelimien kokouksiin. Opintomatkoja hän teki myös Saksaan ja Sveitsiin.

Kuusamo ja hänen suomenruotsalainen puolisonsa karjalaistuivat nopeasti täysin ja Kaarlo Kuusamo paneutui määrätietoisesti Laatokan-Karjalan taloudellisen ja henkiseen kehittämiseen. Hän oli yhteiskunnallisesti huomattavan toimelias ja hoiti monia luottamus- ja järjestötehtäviä. Hänen aloitteestaan Impilahdelle perustettiin useita osuustoiminnallisia yrityksiä, mm. osuuskassa ja osuusmeijeri, joiden johtokuntiin hän kuului. Samoin mylly ja sähkölaitos saatiin paikkakunnalle hänen toimestaan. Hän oli myös perustamassa seudun elinkeinoille ja asukkaiden toimeentulolle tärkeitä maa- ja karjatalousalan yhdistyksiä ja osallistui niiden toimintaan johtokuntien puheenjohtajana tai jäsenenä. Samoin hän oli synnyttämässä Laatokan Karjalan Maakuntaliittoa v. 1935 (myöhemmin Laatokankarjalaisten liitto) ja toimi myös jonkin aikaa sen hallituksen puheenjohtajana.

Kansanopistouransa ohella Kuusamo osallistui kansansivistystyöhön alueen opintokerhojen keskusjärjestöksi v. 1925 perustetun Raja-Karjalan Sivistysliiton (toiminta jatkui vsta 1945 Suomen nuorisoseurojen liitossa) perustajajäsenenä ja puheenjohtajana. Vuonna 1935 liitto alkoi julkaista Kuusamon perustamaa Nuori Karjala -lehteä, jonka päätoimittajana hän työskenteli koko elämänsä ajan. Hänen työnsä laatokankarjalaisen nuorison hyväksi näkyi myös v. 1933 toimintansa aloittaneen maakunnallisen keskusjärjestön Laatokan-Karjalan Nuorisoseurojen Liiton perustamisessa ja johdossa. Itä-Karjalan kansanopistosta tulikin Kuusamon kaudella Laatokan-Karjalan kansansivistystyön keskus.

Kuusamo tunnettiin aloitekykyisenä taistelijaluonteena, joka ei arkaillut saamaansa vastustusta ajaessaan tarpeellisiksi katsomiaan asioita. Hyvänä puhujana ja kynänkäyttäjänä hän esiintyi jatkuvasti erilaisissa tilaisuuksissa ja lehdissä kuuluen mm. sanomalehti Laatokan toimitusvaliokuntaan. Hän kirjoitti myös Itä-Karjalan kansanopiston historiikin.

Toiminta sota-aikana

Talvisodan aikana Kuusamo komennettiin evakuointityöhön ja henkisen huollon palvelukseen siirtoväen keskuuteen Savossa ja Pohjanmaalla. Vapauduttuaan evakuointitehtävistä Kesälahdella hän hankki kansanopistolle uuden paikan Punkaharjulta, Vaahersalossa sijaitsevasta Valoniemen täyshoitolasta ja joutui ostoa varten ottamaan lainan omiin nimiinsä.

Välirauhan solmimisesta alkaneina Karjalaan paluun ja jälleenrakennuksen vuosina v. 1941-1944 Impilahdella suoritetun mittavan jälleenrakennustoiminnan tavoitteena oli, että Itä-Karjalan kansanopisto palaisi entiselle kotipaikalleen. Kuusamon työn painopiste oli opiston maatilan ja sen vaurioituneiden ja tuhoutuneiden rakennusten korjaamisessa ja rakentamisessa sekä opintokerho-, kurssi- ja nuorisoseuratoiminnan elvyttämisessä Impilahdella, kun hän samalla vastasi opiston toiminnasta Punkaharjulla. Henkisen jälleenrakennuksen puolella häntä työllistivät myös esitelmät Sortavalan radiossa, sanomalehtikirjoittelu ja esiintyminen puhujana monissa tilaisuuksissa. Lisäksi hänen varsinaisena työnään oli Laatokan Karjalan Maanviljelysseuran palveluksessa mm. karjan toimittaminen kanta-Suomesta Karjalaan palanneille ja palaaville. Lopullisen lähdön tultua hän kuului Impilahden evakuointiesikuntaan.

Toiminta Punkaharjulla ja Kuopiossa

Seuraavat kymmenen jäljellä olevaa työvuottaan Kuusamo käytti Itä-Karjalan kansanopiston toiminnan mahdollistamiseen ja olosuhteiden kohentamiseen uudessa sijaintipaikassa Punkaharjun Valoniemessä. Ränsistyneiden ja varustetasoltaan puutteellisten rakennusten remontointi ja uudisrakentaminen vaativat runsaasti vaivannäköä ja etenivät vähän kerrallaan sodan jälkeisen ankaran tarvikepulan vallitessa. Uuden kotikuntansa kunnalliselämässä hän vaikutti kunnanvaltuustossa ja nuorisotyö- ja koululautakuntien jäsenenä vuosina 1947-1950. Hän toimi myös Impilahti-seuran puheenjohtajana.

Kuusamolle myönnettiin talousneuvoksen arvonimi v. 1946 ja Suomen kansanopistoyhdistyksen hopeinen ansiomerkki v. 1951.

Jäätyään 36 vuoden kansanopistouraltaan eläkkeelle v. 1955 Kuusamo muutti Kuopioon, joka oli laatokankarjalaisten evakkojen sijoitusalueen keskus. Hän jatkoi heidän keskuudessaan nuorisoseuratyötä ja perustamansa Nuori Karjala lehden toimittamista. Hän järjesti laatokankarjalaisten maakuntajuhlia vuoteen 1969 saakka. Kaarlo Kuusamo kuoli 28.2.1974 Kuopiossa.

Perhe

Kuusamo solmi avioliiton v. 1915 Augusta Charlotta Petterssonin kanssa. Heillä oli viisi lasta. Pojista vanhin, Olli, kaatui jatkosodassa v. 1941 ja Pentti sai surmansa hiihtotapaturmassa v. 1942. Vanhin tytär Helvi oli Itä-Karjalan kansanopiston opettaja ja apulaisjohtaja ja myöhemmin Savonlinnan tyttölyseon ja yläasteen äidinkielen ja historian opettaja. Nuorin tytär Kaija opiskeli agronomiksi.

Jäätyään leskeksi v. 1950 Kuusamo avioitui v. 1951 kassanhoitaja Kerttu Elina Kylliäisen kanssa.