Kaarlo Huotari
Kaarlo Huotari (14. tammikuuta 1858 Sotkamo – 16. maaliskuuta 1931 Sortavala) oli suomalainen pappi, opettaja ja suomentaja.[1][2]
Huotarin vanhemmat olivat torppari Kaarlo Huotari ja Anna Liisa Parviainen. Hän pääsi ylioppilaaksi Oulun lyseosta 1877 ja suoritti Helsingin yliopistossa teologian erotutkinnon 1881 sekä pastoraalitutkinnon 1884. Huotari vihittiin papiksi 1881.[1][2]
Huotari oli kirkkoherran apulaisena Sotkamossa 1881–1882 ja Liperissä 1882–1883, kappalaisena Oulunsalossa 1885–1891 ja sitten Amerikassa pappina ja Suomi-opiston opettajana Hancockissa Michiganissa 1891–1903. Viimeksi hän oli vankilasaarnaajana Lappeenrannassa 1904–1925 ja toimi samalla myös Lappeenrannan-Lappeen kirkkoherran apulaisena ja vt. kappalaisena.[1][2]
Kaarlo Huotari oli naimisissa 1885–1900 Hilda Sofia Nordqvistin (1860–1900) kanssa ja vuodesta 1901 kansakoulunopettaja Olga Ingeborg Suorsan (s. 1864) kanssa. [1][2]
Teoksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Huuto taivaasta : enkeli-ilmestys tapahtunut Juho Pelliselle. Öflund & Pettersson, Helsinki 1919
Suomennoksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Edouard Marcet : Matka Australian sydänmaalle ; ranskankielestä tekemän ruotsinnoksen suom. Kaarlo Huotari. O. W. Backman, Kuopio 1894 (Teos digitaalisessa muodossa Doriassa)
- Lapsenusko ja lapsenrakkaus : hannoverilainen kyläkertomus ; saksankielestä Kaarlo Huotarin tekemä suomennos. Suomalainen kirjakauppa, Hancock, Michigan 1896
