HMS Mansfield (G76)
| HMS Mansfield | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Bath Iron Works, Bath, Maine |
| Kölinlasku | 28. joulukuuta 1917 |
| Laskettu vesille | 30. lokakuuta 1918 |
| Palveluskäyttöön | 23. lokakuuta 1940 |
| Loppuvaihe | romutettavaksi 1944 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma | 1 260 t |
| Pituus | 95,81 m |
| Leveys | 9,30 m |
| Syväys | 2,7 m |
| Koneteho | 30 000 hv |
| Nopeus | 35,5 solmua (66 km/h) |
| Miehistöä | 158 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
4 x 4"/L50 tykkiä 1 x 3"/L23 ilmatorjuntatykki 6 x 21" (533 mm) torpedoputkea |
HMS Mansfield (viirinumero G76) oli Britannian kuninkaallisen laivaston Town-luokan hävittäjä, joka palveli toisessa maailmansodassa. Alus oli alun perin Yhdysvaltain laivaston Wickes-luokan hävittäjä USS Evans, joka luovutettiin Halifaxissa Britannian kuninkaalliselle laivastolle hävittäjiä tukikohdista -sopimuksen mukaisesti.
Valmistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Wickes-luokka
Yhdysvaltain laivasto tilasit aluksen Bathista Mainesta Bath Iron Worksiltä, missä köli laskettiin 28. joulukuuta 1917. Alus laskettiin vesille 30. lokakuuta 1918 kumminaan kontra-amiraali Evansin lapsenlapsi rouva D. N. Sewell ja otettiin palvelukseen pari viikkoa myöhemmin 11. marraskuuta ensimmäisenä päällikkönään F. H. Sadler.[1]
Palvelus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Koulutus ja varustamisjakson, johon sisältyi neitsytmatka Azoreille, jälkeen alus lähti 10. kesäkuuta 1919 Newportista Euroopan vesille, mistä se palasi 22. elokuuta New Yorkiin. Alus lähti 11. syyskuuta merelle ja partioituaan Väli-Amerikan vesillä se palasi kotisatamaansa San Diegoon 14. marraskuuta.[1]
Seuraavien kahden vuoden aikana alus osallistui harjoituksiin itäisellä Tyyneltämerellä Valparaisosta Chilestä Astoriaan Oregoniin. Alus siirrettiin reserviin 6. lokakuuta 1921 San Diegossa ja se poistettiin palveluksesta 29. toukokuuta 1922. Alus palasi palvelukseen 1. huhtikuuta 1930, jonka jälkeen se palveli San Diegossa kuusi kuukautta. Alus siirrettiin kouluttamaan laivaston reserviä New York Cityn edustalle, jonne se saapui 6. joulukuuta. Alus palasi 26. maaliskuuta 1932 San Diegoon osallistuakseen laivastoharjoituksiin länsirannikolla, Havaijilla ja Alaskassa.[1]
Alus oli poistettuna palveluksesta 31. maaliskuuta 1937 - 30. syyskuuta 1939. Evans saapui 11. joulukuuta 1939 Key Westiin osallistuakseen puolueettomuuden valvontaan Antilleilla sekä Karibianmerellä järjestettyihin harjoituksiin. Alus lähti 24. syyskuuta 1940 Key Westistä Halifaxiin Nova Scotiaan, missä se poistettiin palveluksesta 23. lokakuuta. Alus luovutettiin Britannian kuninkaalliselle laivastolle hävittäjiä tukikohdista -sopimuksen mukaisesti.[1]
HMS Mansfield
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alus otettiin Kuninkaallisen laivaston palvelukseen 23. lokakuuta 1940 Halifaxissa nimellä HMS Mansfield. Alus siirrettiin Newfoundlandin kautta Plymouthiin. Se siirrettiin huolto- ja muutostöitä varten Devonportin telakalle 25. marraskuuta.[2]
KNM Mansfield
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alus siirrettiin 18. joulukuuta Norjan laivastolle nimensä säilyttäen. KNM Mansfield määrättiin tammikuun alussa 1941 Londonderryyn sijoitettuun 6. saattajaryhmään ja se palasi 9. tammikuuta telakalta valmistautuakseen palvelukseen.[2]
Helmikuussa alus liittyi Kanaalissa pidetyn koulutuksen jälkeen ryhmäänsä aloittaen saattueiden suojaamisen. Alus menetti 23. maaliskuuta konerikon vuoksi liikuntakykynsä ja HMS Salisbury hinasi aluksen satamaan, josta se siirrettiin Liverpooliin telakalle.[2]
Alus palasi huhtikuussa palvelukseen. Mansfield osallistui 11. huhtikuuta Norjaan Oksfjordiin tehtyyn kommandoiskuun, mistä vapauduttuaan alus matkasi Islantiin liittyen ryhmäänsä.[2]
Kesäkuussa alus palasi ryhmänsä mukana Londonderryyn aloittaen palveluksensa luoteisen reitin alaisuudessa, kunnes se heinäkuussa siirrettiin Liverpoolissa telakalle huollettavaksi. Alus siirrettiin 19. lokakuuta Chathamin telakalle odotettua vaikeampien vikojen paljastuessa.[2]
HMS Mansfield
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alus poistettiin 11. helmikuuta 1942 Norjan laivaston palveluksesta ja se palautettiin Kuninkaalliselle laivastolle. Alus palasi toukokuussa telakalta palvelukseen. Se oli koejoaissa ja koulutettavana Tobermoryssä, kunnes alus 31. toukokuuta suojasi saattuetta WS19P yhdessä HMS Buxtonin ja Salisburyn kanssa.[2]
Alus törmäsi SS British Ladyn kanssa ja se siirrettiin 6. kesäkuuta Liverpoolissa telakalle. Alus määrättiin telakalla ollessaan Liverpoolin erikoissaattajayksikköön. Mansfield siirtyi 10. heinäkuuta Tobermoryyn jatkaakseen koulutusta, minkä päätyttyä se liittyi osastoonsa suojaamaan Atlantin saattueita.[2]
Elokuussa alus määrättiin palvelemaan Kanadan laivaston alaisuudessa Halifaxin Läntisessä Saattajaosastossa.[2]
HMCS Mansfield
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alus liittyi syyskuussa 1942 Kanadan länsirannikolla toimivaan saattajaosastoon (WLEF) ja samalla se siirtyi täysin Kanadan laivaston hallintaan. Alus oli loppuvuoden saattajana kotisatamanaan Halifax. Se siirrettiin tammikuussa 1943 Halifaxiin sijoitettuun läntiseen tukiosastoon (engl. Western Support Force) avustamaan sukellusveneryhmien hyökkäysten kohteeksi joutuneita saattueita. Alus osallistui maaliskuussa saattueesta HX223 upotettujen alusten miehistöjen pelastamiseen.[2]
Huhtikuussa alus lähti Britteinsaarille Lontooseen telakalle huollettavaksi, mistä se palasi kesäkuussa takaisin Halifaxiin jatkamaan saattuepalvelusta. Marraskuussa alus poistettiin palveluksesta heikon palveluskelpoisuuden vuoksi, jolloin aluksen miehistö siirrettiin Yhdysvalloissa valmistuvalle fregatti HMCS Rowleylle.[2]
Alus makasi Halifaxissa ankkurissa odottaen lopullista päätöstä kohtalostaan. Alus sijoitettiin poistolistalle kesäkuussa ja se asetettiin myyntiin. Alus myytiin 21. lokakuuta 1944 romutettavaksi Boston Iron and Steel Corporationille Baltimoreen, jonne se hinattiin huhtikuussa 1945.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Hague, Arnold: Destroyers for Great Britain - A History of the 50 Town Class Ships Transferred from the United States to Great Britain in 1940. Annapolis, MAryland: Naval Institute Press, 1990. ISBN 0-87021-782-8 (englanniksi)
- Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5 (englanniksi)
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906–1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5 (englanniksi)
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7 (englanniksi)