Juuso Taskinen
Juuso Herman Taskinen (20. marraskuuta 1896 Oulu – 5. marraskuuta 1955) oli suomalainen jääkäriluutnantti. Hän sai sotilaskoulutuksensa ensimmäisen maailmansodan aikana Saksassa, missä hän sai tulikasteensa Saksan itärintamalla Misse-joella vuonna 1916. Myöhemmin hän osallistui Suomen sisällissotaan Valkoisessa armeijassa joukkueenjohtajana ja komppanianpäällikkönä.[1][2]
Tausta ja koulutus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Taskisen vanhemmat olivat perämies Joseph Aleksander Taskinen ja Anna Aleksandra Pehkonen. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1927 Kerttu Alina Halosen kanssa. Taskinen kävi kansakoulun. Hän suoritti Taistelukoulun kanta–aliupseerikurssin vuosina 1923–1924, sotilaspedagogisen kurssin 1926 sekä Kymenlaakson suojeluskuntapiirin voimistelunjohtajakurssin vuonna 1928. Pioneerityövälineiden teroituskurssin hän suoritti Ammattienedistämislaitoksessa Helsingissä 1935 ja kävi palontorjuntakurssin Suomenlinnassa 1935.[1][2]
Jääkärikausi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Taskinen työskenteli putkimiehenä ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n pioneerikomppaniaan 3. tammikuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Schmardenissa sekä Aa-joella. Hänet siirrettiin pataljoonan 2. komppaniaan 23. syyskuuta 1917.[1][2]
Suomen sisällissota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Taskinen saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana aliupseeriksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan joukkueenjohtajaksi 2. Krenatöörirykmentin Seinäjoen pataljoonan 1. komppaniaan. Hän toimi 16. maaliskuuta – 31. maaliskuuta 1918 välisen ajan komppanianpäällikkönä. Hän osallistui sisällissodan taisteluihin Länkipohjassa, Orivedellä, Vääksyn–Kangasalan akselilla ja Lempäälässä, missä hän haavoittui Putkiston luona 31. maaliskuuta 1918.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Taskinen siirrettiin sisällissodan jälkeen 11. heinäkuuta 1918 alkaen koulutusaliupseeriksi Pioneerikoulutuspataljoonan 3. komppaniaan, josta hänet siirrettiin huhtikuussa 1919, Pioneerikoulutuspataljoonan jakaantuessa kahteen pataljoonaan, Pioneeripataljoona I:een, jossa hän toimi koulutusaliupseerina panssarijuna 1:ssä ja 2:ssa. Hänet määrättiin 17. lokakuuta 1920 alkaen komppanianvääpeliksi 2:seen ja 15. joulukuuta 1920 alkaen 4. komppaniaan sekä 30. heinäkuuta 1921 alkaen 3. komppaniaan. Vääpelin tehtävistä hänet siirrettiin 27. marraskuuta 1922 alkaen koulutusaliupseeriksi 1. komppaniaan. Erilliseen Pioneerikomppaniaan hänet siirrettiin 1. joulukuuta 1927 ja edelleen 1. maaliskuuta 1934 alkaen pioneeriopetusaliupseeriksi Reserviupseerikouluun, jossa hän palveli aina talvisodan syttymiseen saakka.[1][2]
Talvi- ja jatkosota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Taskinen toimi talvi- ja jatkosodan aikana opetusaliupseerina ja Pioneerikomppanian vääpelinä (pioneerilinjan adjutantti) Upseerikoulussa, jossa hän toimi vielä sotien jälkeenkin aina vuoteen 1948 saakka, jolloin hänet siirrettiin Pioneerirykmentin 1. pataljoonan adjutantiksi. Hän oli tehtävässä vuoteen 1951, jolloin hän erosi vakinaisesta palveluksesta ja työskenteli sen jälkeen Korian kirkon vahtimestarina vuoteen 1952, jolloin hän siirtyi Kymen Meijerin Kouvolan piirin myyntipäälliköksi ja oli tehtävässä vuoteen 1955. Hänet haudattiin Kouvolaan.[2]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
         |
|
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.