Junininuikku
| Junininuikku | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Uikkulinnut Podicipediformes |
| Heimo: | Uikut Podicipedidae |
| Suku: | Silkkiuikut Podiceps |
| Laji: | taczanowskii |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
Junininuikku eli juninjärvenuikku,[2] aikaisemmalta nimeltään isohopeauikku[3] (Podiceps taczanowskii) on silkkiuikkuihin kuuluva uikkulintu. Se on nimetty lintutieteilijä Władysław Taczanowskin mukaan, joka kirjoitti muun muassa kirjan Ornithology of Peru vuosina 1884–1886.
Junininuikku on erittäin uhanalainen lintu,[1] ja niitä on jäljellä alle 500 yksilöä. Populaatio on luultavasti pienentynyt pääosin epävakaiden olosuhteiden seurauksena.[4]
Ulkonäkö ja koko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Junininuikku on mustavalkoinen pitkäkaulainen 35 senttiä pitkä uikku, jolla on musta päälaki, niska, selkä ja siivet. Valkoista linnulla on päävärinä kurkussa, kaulassa ja vatsassa. Linnun silmän iiris on punainen.[4]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lajia on nähty ainoastaan Juninjärvellä, Perun keskiosassa, mikä onkin ainut paikka missä junininuikku elää. Juninjärvi sijaitsee 4 080 metrin korkeudessa, mikä voi olla syynä juninuikun esiintymiseen juuri siellä. Vuonna 1963 lajia havaittiin luultavasti yli 1 000 yksilöä, mutta vuoteen 1993 mennessä määrä oli laskenut 50 yksilöön. Nyttemmin kanta on elpynyt 100–300 yksilöön.[4]
Lisääntyminen ja ravinto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Junininuikku syö ravinnokseen kaloja ja selkärangattomien toukkia ja täysikasvuisia aikuisia. Pesä on rakennettu ruo’oista kelluvaksi lautaksi, tyypillisessä pesässä on kaksi munaa.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b BirdLife International: Podiceps taczanowskii IUCN Red List of Threatened Species. Version 2020-3. 2020. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 11.12.2020. (englanniksi)
- ↑ Högmander, H., Björklund, H., Hintikka, J., Lokki, J., Södersved, J. & Velmala, W.: Maailman lintulajien suomenkieliset nimet 2018. BirdLife Suomi. Viitattu 24.12.2018.
- ↑ Palmén, Ernst & Nurminen, Matti (toim.): Eläinten maailma, Otavan iso eläintietosanakirja. 5. Sydän–Öljykala, s. 1926. Helsinki: Otava, 1975. ISBN 951-1-02059-5
- ↑ a b c d Junin Grebe: Podiceps taczanowskii BirdLife International. Viitattu 26. joulukuuta 2007.