Julkinen palvelu Suomessa

Julkiset palvelut eli peruspalvelut ovat valtion ja kuntien kansalaisille tai asukkaille järjestämiä palveluita. Näitä ovat muun muassa terveydenhoito, kulttuuripalvelut ja koulutus, sekä jätehuolto ja liikenteen palvelut. Niitä tarjoamalla on pyritty lisäämään hyvinvointia hyvinvointivaltiossa. Suomessa julkiset palvelut eivät tavoittele voittoa niin usein kuin yksityiset palvelut, vaan tavoitteena usein on taata kaikille ihmisille mahdollisuus turvallisuutta, tasa-arvoa, hyvinvointia, terveyttä ja sivistystä tuoviin palveluihin. Julkiset palvelut tuotetaan pääosin verovaroin, ja Suomessa niiden tarkoitus on olla kaikille kansalaisille yhteisesti saavutettavia.

Yleistä

Julkisia palveluja ovat usein ne, joita pidetään välttämättömänä modernille elämälle, joten niiden yleisen saatavuuden pitää olla turvattu, esimerkiksi vesi. Esimerkkinä palvelusta, jota ei pidetä välttämättömänä eikä tuoteta julkisesti, on hiustenleikkuu. Toisaalta välttämättömyys ei ole rationaalinen argumentti julkisen omistuksen puolesta, koska yksityinenkin voi tuottaa. Voidaan myös kysyä, toimivatko välttämättä saatavien palveluiden markkinat, jos kaupankäynti on määritelmän mukaan tavaroiden ja palveluiden vapaaehtoista vaihdantaa. Toisaalta markkinat ovat vain yksi keino toteuttaa palveluiden saatavuus, ja niitä usein nykyisissä demokraattisissa yhteiskunnissa hyödynnetään siinä määrin, missä se on asiantuntijoiden mielestä järkevintä.

Kehittyneissä maissa julkisiin palveluihin kuuluvat usein:

• koulutus
• sähköverkko, vesi ja viemäröinti
• palokunnat
• terveydenhuolto
• poliisi.

Julkiset palvelut Suomessa

Suomessa julkisiin yhteiskunnan hyvinvointia parantaviin palveluihin kuuluvat esimerkiksi:

kasvatus- ja koulutuspalvelut Varhaiskasvatus Ala- ja yläkoulu Ammatillinen koulutus Lukiokoulutus Ammattikorkeakoulutus Yliopistokoulutus ja yliopistotutkimus Muu täydentävä koulutus sosiaali- ja terveyspalvelut Sosiaalityön palvelut Terveydenhoito Yhteisöllisyyttä tukevat palvelut Nuorisotyön palvelut

kulttuuri- ja vapaa-aikapalvelut Liikuntatyön palvelut Kulttuurityön palvelut asumis- ja ympäristöpalvelut Rakennettu ympäristö ja sen kunnossapito hallintopalvelut Hallinto ja päätöksenteko Turvallisuus ja oikeus työ- ja elinkeinopalvelut Työ- ja elinkeinopalvelut

Julkisia palveluita tuottavat ja järjestävät valtio, alueet ja kunnat. Tilanteen mukaan voidaan myös tehdä yhteistyötä muiden toimijoiden kanssa.

Julkisen palvelun järjestäminen

Julkinen palvelu on yleensä järjestetty joko julkisen sektorin omana työnä, ulkoistettuna muille toimijoille, tai yhteistyöverkostojen tuottamana, jolloin toimintaa voidaan pitää näiden kahden välimallina. Palvelun järjestämistä sekä tuotannon muodosta ja määrästä tehdään poliittisia päätöksiä, jotka perustuvat päätöksentekijöiden arvoihin, valintoihin ja ideologioihin, ja erityisesti tutkittuun tietoon siitä, mikä olisi yhteiskunnalle saavutettavien laadullisten tuloksien kuten hyvinvoinnin, turvallisuuden, tasa-arvon ja talouden kannalta järkevin tapa tuottaa kyseinen palvelu.

Julkinen sektori järjestäjänä ja tuottajana palveluissa

Julkisen sektorin ylläpitämällä palvelulla tarkoitetaan palvelua, jonka kunta, alueellinen julkinen toimija, tai valtio kustantaa sekä järjestää itse. Palvelun työntekijät ovat suorassa työsuhteessa julkiseen sektoriin. Palvelun resursseista päättää demokraattisesti valittu kunnallinen, alueellinen tai valtiollinen päätöksentekotoimija, kuten valtuusto tai eduskunta.

Julkisen sektorin ylläpitämä palvelu ei tavoittele voittoa, vaan palveluiden tuottamaa yhteistä hyvinvointia, tasa-arvoa ja turvallisuutta, vakautta yhteiskuntaan. Palveluita voidaan tuottaa maksutta, jolloin tasa-arvoinen saatavuus taataan tulotasosta riippumatta, kuten esimerkiksi suomalainen maksuton koulutus. Joistakin palveluista voidaan periä palvelumaksu osana palveluiden kustantamista, kuten esimerkiksi terveydenhuollossa. Joillakin palvelutuotannon toimialoiloilla, esimerkiksi joukkoliikenteessä pyritään usein nollatulokseen eli kattamaan tuotanto kokonaan palvelumaksuilla. Maksuista käydään poliittista keskustelua.

Palvelu voidaan tuottaa joko suoraan omana työnä jolloin kunta tai muu julkinen toimija on järjestäjänä tai tuottajana, tai työ voidaan tehdä kunnan omistamassa liikelaitoksessa tai yhtiössä. Tuotantomuoto vaikuttaa poliittisen ohjaukseen ja sääntelyyn, ja siitä käydään poliittista keskustelua.

Ulkoistettu palvelu

Julkisen sektorin kilpailuttama

Pääartikkeli: Kilpailutus

Kilpailuttamalla pyritään tarjoamaan julkisesti rahoitettu palvelu joka ei kärsi niistä ongelmista joista julkisen sektorin ylläpitämä palvelu kärsii. Julkisen sektorin kilpailuttamassa palvelussa kunta tai valtio kustantaa palvelun mutta ulkoistaa palvelun järjestämisen vapaille markkinoille. Kilpailuttamalla palvelu yksityisillä hyödynnetään markkinatalouden luomaa hintainformaatiota millä päästään tehokkaampaan lopputulokseen, toisaalta jos markkinatalous ei ole rakenteellisesti ehjä, siitä ei saada markkinatalouden hyötyjä.

Julkisten palvelujen kilpailuttamisesta löytyy viime vuosilta esimerkkejä Suomesta ja ulkomailta koska EU vaatii säännöstössään jokaisen julkishallinnon hankinnalta kilpailutusta markkinoiden tasa-arvoisuuden toteutumisen takia, ja ongelmien välttämisen syystä. Näitä ovat muun muassa joukkoliikenne, kuntien jätehuolto ja rakennusprojektit.

Kilpailuttaminen ei ole aina huono asia, mutta on esitetty kritiikkiä siitä, että se edistäisi yksityisten monopolien syntyä, joka johtaisi tuottajan poliittisen kontrollin katoamiseen. Onnistunut kilpailuttaminen edellyttää, että julkinen rahoitus, tarkastus, valvonta ja suunnittelu hoidetaan asiallisesti. Julkista kilpailuttamista säädellään myös kunta- ja valtiotason säännöillä ja ohjeilla.

Palvelusetelein järjestetty

Pääartikkeli: Palveluseteli

Palvelusetelein järjestetyllä palvelulla voidaan yrittää korjata kahden edellä esitetyn järjestelmän vikoja, kilpailutus luo tarpeen tehokkuuteen ja palvelusetelit antavat päätäntävallan kansalaisille, joka joidenkin palveluiden osalta on yhteiskunnallisesti oleellista ja järkevää, joidenkin osalta välttämättä ei. Asiasta käydään yhteiskunnallista poliittista keskustelua.

Palvelusetelijärjestelmässä kunta tai valtio ei järjestä eikä tilaa mitään palvelua, vaan antaa kansalaisille palveluseteleitä, maksusitoumuksen, eli toisin sanottuna "rahaa", eräänlainen "lahjakortti" tai "lounasseteli", joilla kansalaiset saavat itse ostaa palvelun haluamaltaan hyväksytyltä taholta.

Palvelusetelijärjestelmässä ei siis esiinny julkista yleistä kilpailuttamista, vaan kansalainen tekee itse valinnan palveluntuottajasta. Esimerkiksi tilanteessa, jossa palvelua ei olosuhteiden syystä voida tuottaa julkisena, ja on erilaisia pieniä toimijoita, kuten joillain alueilla esimerkiksi hammashuollossa tai hoitokotipalveluissa, palveluseteli voi toimia julkisten palveluiden suhteen hyvin. Kaikille toimialoille palveluseteli ei sovellu, mutta on hyvä siellä missä auttaa julkista palvelujärjestelmää toimimaan laadukkaasti.

Palvelusetelein järjestettyjä palveluita ei Suomessa vielä juurikaan ole. Vuonna 2009 voimaan tullut lakimuutos mahdollisti kuntien järjestää palveluita palveluseteleiden kautta. Palveluseteleiden käytön lisäämistä kannatetaankin laajasti läpi puoluekentän, erityisesti palveluseteleihin myönteisesti suhtautuva Vihreän puolueen kansanedustaja Osmo Soininvaara on pitänyt aihetta esillä mediassa.

Tällä hetkellä useassa kunnassa on käytössä tietyillä toimialoilla kokeiluja palveluseteleistä julkisen sektorin ylläpitämän palvelun rinnalla.

Palvelutuotanto julkisissa palveluissa

Luonnollinen monopoli

Pääartikkeli: Luonnollinen monopoli

Palvelut voi tuottaa paikallinen tai kansallinen monopoli, etenkin aloilla, joiden poliitikot muuten ajattelevat olevan luonnollisia monopoleja. Toisaalta jotkut katsovat luonnollisen yksityisen monopolin olevan tehokkaampi kuin lakisääteinen monopoli. Ei voida myöskään olla varmoja siitä, ettei kilpailua syntyisi. Julkisen sektorin ylläpitämä palvelu voi myös olla laillinen monopoli, jolloin ainoastaan julkisella palvelulla on oikeus toimia markkinoilla. Esimerkkejä tällaisista palveluista ovat Veikkaus ja Alko. Varsinkin laillisissa monopoleissa julkisen sektorin ylläpitämiä resursseja ei usein mitoiteta kysynnän, vaan poliittisen tahdon, kuten tässä esimerkkitapauksessa kansanterveyden, riippuvuuksien ehkäisyn ja ongelmien hallinnan ja ratkaisupyrkimyksen mukaan. Ongelma julkisten sektorin ylläpitämissä palveluissa on vaihtoehtojen (kilpailun) puute, mikä ei kannusta tai pakota luomaan palveluita vastaamaan kansalaisten kysyntää, tämän takia julkisen sektorin ylläpitämiä palveluita on viime aikoina korvattu kilpailutetuilla palveluilla. Toisaalta ihmiset myös tekevät omalle terveydelle ja yhteiskunnalle haitallisia kuluttajavalintoja, jolloin yhteiskunnan on järkevää kontrolloida tilanteen kehittymistä ihmisten ja ympäristön kokonaisedun näkökulmasta.

Julkinen terveydenhuolto

Pääartikkeli: Julkinen terveydenhuolto

Yhdysvaltojen terveydenhuolto, joka tuotetaan suurimmaksi osaksi yksityisesti, on muihin kehittyneihin maihin verrattuna taloudellisesti tehottomin.

Arkkiatri Risto Pelkosen mukaan on olemassa runsaasti kansainvälistä tietoa, jonka mukaan yksityistämisellä, kilpailuttamisella sekä yhtiöittämisellä ei paranneta terveydenhoidon laatua eikä tehdä terveydenhoitoa halvemmaksi.

Julkisten palveluiden laatu

Julkisille palveluille on kehitetty laatumittareita ja laatukriteeristöjä. Palvelujen käyttäjien kokemaa laatua voidaan mitata yksittäisten laatuindikaattoreiden keskiarvoista.

Katso myös

• Julkistalous

Aiheesta muualla

• Suomi.fin Valtio ja kunnat -osio kertoo Suomen julkishallinnon toiminnasta