Tane Kannisto

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Jouni Kannisto)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo jazzsaksofonistista, jota ei pidä sekoittaa mm. Club for Fivessa laulavaan Jouni Kannistoon (s. 1977).

Jouni ”Tane” Kannisto (s. 1962)lähde? on suomalainen jazzmuusikko, soitinkorjaaja ja musiikkipedagogi. Hänen instrumenttejaan ovat tenorisaksofoni ja muut puupuhaltimet. Vuosina 1987–1997 hän soitti Edward Vesala Sound & Fury -yhtyeessä.[1][2]

Kannisto alkoi soittaa kitaraa 12-vuotiaana, mutta laajensi kiinnostustaan pian saksofoneihin ja huiluun, joita soitti lukioaikoinaan tanssiyhtyeissä ja Turku Big Bandissä. Hän opiskeli Turun konservatoriossa pääaineenaan huilu, mutta hänen pääsoittimekseen tuli kuitenkin tenorisaksofoni.

Kannisto tapasi Edward Vesalan musiikkileirillä ja liittyi tämän Sound & Furyyn 1987. Kannisto oli mukana yhtyeen albumeilla Ode To The Death Of Jazz (ECM 1989), Invisible Storm (ECM 1991) ja Nordic Gallery (ECM 1994) sekä yhtyeen Euroopan-kiertueella 1993 ja vuoden 1997 konserttimatkalla Japaniin, Taiwaniin ja Etelä-Koreaan.[3] Hän soittaa myös Vesalan aiemmin levyttämättömiä teoksia sisältävällä, vuonna 2013 julkaistulla albumilla Pulsacion.[4]

Kannisto on ollut mukana monissa Turun kaupunginteatterin produktioissa vuodesta 1984.

Hän työskentelee usein muun muassa yhtyeiden Rollin’ Thunder, Black Motor ja Suhkan Uhka kanssa. Hänen omaa nimeään kantavassa triossa ovat soittaneet mm. rumpali ja huilisti Simo Laihonen sekä basisti Hideyuki Shima.[5]

Kannisto on kouluttautunut puupuhallinten korjaajaksi vuonna 1992 Pariisissa.[2] Soitinkorjaamon hän perusti vuonna 1994.

  1. The Musicians, TUM Records. Viitattu 25.3.2014.
  2. a b Sinikka Eskola: Puhtia puhaltimiin ja lommot sileiksi (Arkistoitu – Internet Archive), Turun Sanomat 8.10.2008. Viitattu 25.3.2014.
  3. Petri Silas: Tane Kannisto, Arsnet 1998. Viitattu 25.3.2014.
  4. Pulsacion, Jazz Finland, Suomen Jazzliitto 2013. Viitattu 25.3.2014.
  5. Jyrki Kallio: Tane Kannisto Trio Vastavirran yläkerrassa 16.1.2012 (Arkistoitu – Internet Archive), Aamulehti blogi 19.1.2012. Viitattu 25.3.2014.