Kollektiivinen mielenhäiriö
Kollektiivinen mielenhäiriö tai psykologinen epidemia tai psyykkinen epidemia (engl. mass psychogenic illness, lyhenne MPI) tarkoittaa jonkin sairauden oireiden nopeaa leviämistä, mikä vaikuttaa lähinnä koheesiiviseen ryhmään. Psykologiset epidemiat johtuvat keskushermoston häiriöstä, jossa keskushermoston toiminta esimerkiksi stimuloituu tai muuttuu muulla tavalla toiminnallisesti. Psykologista epidemiaa sairastavan potilaan fyysiset oireet ilmentyvät alitajuntaisesti vailla mitään vastaavaa orgaanista aetiologiaa. Psykologisen epidemian diagnostinen luokitus on psykiatriassa somatisaatiohäiriö.[1]
Oireet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Brittiläinen psykiatri Simon Wessely luokittelee psykologiset epidemiat kahteen ryhmään: ahdistukseen liityvä massahysteria ja motorinen massahysteria.[1][2]
- Motorinen massahysteriaan liittyy merkittävää ahdistusta johonkin harhaluuloiseen uhkaan liittyen. Motorinen massahysteria kestää yleensä yhden päivän. Motorinen massahysteria voi tapahtua missä tahansa ikäryhmässä vailla kertynyttä stressiä toisin kuin ahdistukseen liittyvä massahysteria. Motorisen massahysterian leviäminen tapahtuu asteittain, ja ensimmäiset tapaukset voidaan tunnistaa.[1][2]
- Ahdistukseen liityvä massahysteria johtuu hitaasti kertyneestä stressistä. Ahdistukseen liittyvä massahysteriaan liittyy sietämätön sosiaalinen miljöö, dissosiaatio, histrionia sekä muutoksia psykomotorisessa toiminassa, johon kuuluu muun muassa heiluminen ja nykiminen. Ahdistukseen liityvä massahysteria kestää yleensä viikkoja tai kuukausia. Ahdistukseen liittyvää massahysteriaa ilmenee pääosin koulua kävillä lapsillä. Ahdistukseen liittyvän massahysterian leviäminen tapahtuu visuaalisen kontakin kautta.[1][2]
Timothy Jones keräsi vuosina 1980–1990 psykologisista epidemioista kärsivien potilaiden oireita:[3]
| Oire(et) | Prosentti (%) |
|---|---|
| Päänsärky | 67 % |
| Huimaus | 46 % |
| Pahoinvointi | 41 % |
| Adbominaaliset krampit tai kipu | 39 % |
| Yskä | 31 % |
| Väsymys tai heikkous | 31 % |
| Kipeä tai palava kurkku | 30 % |
| Hyperventilaatio tai hengitysongelmat | 19 % |
| Vetiset tai ärtyneet silmät | 13 % |
| Rintakipu | 12 % |
| Keskittymisvaikeutdet | 11 % |
| Oksentelu | 10 % |
| Tunnottomuus tai paralyysi | 10 % |
| Ahdistus | 8 % |
| Ripuli | 7 % |
| Näköongelmat | 7 % |
| Ihottuma | 4 % |
| Tajunnan menetys | 4 % |
| Kutina | 3 % |
Epidemiologia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jotkin tutkimukset ovat osoittaneet, että erityisesti murrosiässä olevat nuoret naiset ovat alttiita psykologisille epidemioille.[4] Toisaalta Bartholomew and Wessely kommentoivat, ettei ole olemassa mitään selkeitä riskitekijöitä sairausta psykologiseen epidemiaan.[1] Esimerkiksi jotkin tutkimukset ovat osoittaneet, että alhainen älykkyysosamäärä lisää riskiä sairastua psykologiseen epidemiaan, mutta muut tutkimukset eivät ole saanet samoja tuloksia.[1]
Esimerkit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tämä osio käsittelee konkreettisia esimerkkejä mahdollisista tai varmistetuista psykologisista epidemoista.
Hylkäämissyndrooma
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ruotsissa on raportoitu, että maahanmuuttajalapsia on joutunut kooman kaltaisiin tiloihin kuultuaan, että heidän perheensä karkotetaan Ruotsista. Ilmiölle on annettu nimeksi hylkäämissyndrooma (ruots. uppgivenhetssyndrom). Hylkäämissyndrooman on spekuloitu olevan psykologinen epidemia, joka on endeeminen tietylle yhteiskunnalle.[5][6]
Bulimia nervosa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Gerald Russell spekuloi, että bulimia nervosa -tapausten määrän jyrkkä nousu 1980-luvulla mahdollisesti viittaa, että kyseessä olisi ollut psykologinen epidemia. On huomioitavaa, ettei Russell käytä spesifisesti psykologinen epidemia -termiä vaan viittaa ilmiöön "sosiaalisena tartuntana" (engl. social contagion).[7] Bulimia nervosaa ilmenee naisilla noin kolme kertaa enemmän kuin miehillä, mikä on johdonmukaista sen kanssa, että naiset ovat alttiimpia psykologisille epidemioille.[8][4]
Nopeaherätteinen sukupuolidysforia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuosina 2016-2018 Ruotsissa sukupuolidysforiasta kärsivien 13-17-vuotiaiden biologisten naispotilaiden komorbidisuus ahdistuneisuuden kanssa oli 32.4 % ja masennuksen kanssa 28.9 %.[9] Vastaavat prosentit 13-17-vuotiailla biologisilla miespotilailla olivat ahdistuneisuudelle 21.0 % ja masennukselle 13.8 %.[9] 53 %:lla sukupuolidysforialla diagnosoitujen biologisten miespotilaiden äideille on diagnosoitu epävakaa persoonallisuushäiriä (engl. borderline personality disorder, lyhenne BPD).[10] Sekä ahdistus- että masennuspotilailla on tilastollisesti suurempi todennäköisyys olla keskimääräistä suurempi temperamenttinen neuroottisuus.[11][12] Vuonna 2005 sukupuolidysforiapotilaiden määrä 100 000:ssä henkilöstä Ruotsissa oli noin 1, kun taas vuonna 2018 vastaava määrä oli 6-12 potilasta 100 000:ssa riipuen biologisesta sukupuolesta.[9] Toisin sanoen sukupuolidysforialla diagnosoitujen potilaiden määrä on moninkertaistunut vuosien 2005 ja 2018 välillä Ruotsissa.[9]
Erityisesti murrosiässä olevien nuorten murrosiässä olevien biologisten naisten osuus sukupuolidysforialla diagnosoitujen ihmisten keskuudessa on suurentunut viime vuosina merkittävästi.[9][13] Tämä viittaa psykologiseen epidemiaan, koska murrosiässä olevat nuoret naiset ovat erittäin alttiita psykologisille epidemioille.[4] Nopeaherätteinen sukupuolidysforia (engl. rapid-onset gender dysphoria, lyhenne ROGD) on uusi nimitys ilmiölle, että aiempaa vanhemmat potilaat ovat alkaneet kokea aiempaa nopeammin sukupuolidysforian oireita, mikä on ollut suoraan yhteydessä sukupuolidysforiasta kärsivien potilaiden määrän moninkertaistumiseen viime vuosikymmeninä.[14] On mahdollista, että sukupuolidysforialla diagnosoitujen potilaiden määrän voimakas lisääntyminen johtuu psykologisesta epidemiasta, ja ROGD-käsite on syntynyt tämän myötä kuvaamaan näitä psykologiselle epidemialle altistuneita potilaita.[14][15] Psykologi Erica Anderson kommentoi Washingon Post artikkelissa, että moni nuori ryhtyy transsukupuoliseksi, koska se on trendikästä, mikä viittaa psykologiseen epidemiaan.[16] Toisaalta väitteitä, että transsukupuolisuuden suhteen on olemassa psykologinen epidemia, on myös kritisoitu.[17]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f Bartholomew, Robert E.; Wessely, Simon: Protean nature of mass sociogenic illness. British Journal of Psychiatry, 2002. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ a b c Wessely, Simon: Mass hysteria: two syndromes? Psychological Medicine, 1987, 17. vsk, nro 1, s. 109-120. doi:10.1017/S0033291700013027 Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Jones, Timothy F.: Mass Psychogenic Illness: Role of the Individual Physi. American Family Physician, 2000, 62. vsk, nro 12, s. 2649-2653. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ a b c Bartholomew, Robert Ph.D. (March 31, 2017). "Why Are Females Prone to Mass Hysteria?". *Psychology Today*. Retrieved from [1]
- ↑ Brink, Susan: In Sweden, Hundreds of Refugee Children Gave Up On Life npr.org. 30 March 2017. Arkistoitu 15.7.2019. Viitattu 4.4.2018.
- ↑ Aviv, Rachel: The Trauma of Facing Deportation. The New Yorker, 27 March 2017. Artikkelin verkkoversio. Arkistoitu 27 February 2019.
- ↑ Kravetz, Lee Daniel: The Strange, Contagious History of Bulimia thecut.com. July 31, 2017. Viitattu June 30, 2024.
- ↑ van Eeden, Annelies E.; van Hoeken, Daphne; Hoek, Hans W.: Incidence, prevalence and mortality of anorexia nervosa and bulimia nervosa. Current Opinion in Psychiatry, November 2021, 34. vsk, nro 6, s. 515–524. PubMed:34419970 PubMed Central:8500372 doi:10.1097/YCO.0000000000000739 Artikkelin verkkoversio.
- ↑ a b c d e Olivia Wigzell, "Utvecklingen av diagnosen könsdysfori: Förekomst, samtidiga psykiatriska diagnoser och dödlighet i suicid," Socialstyrelsen, 2020. [2](https://www.socialstyrelsen.se/globalassets/sharepoint-dokument/artikelkatalog/ovrigt/2020-2-6600.pdf)
- ↑ S. Marantz, S. Coates, "Mothers of boys with gender identity disorder: a comparison of matched controls," Journal of the American Academy of Child and Adolescent Psychiatry, March 1991; 30(2):310-315, doi:10.1097/00004583-199103000-00022. PMID: 2016237. [3](https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/2016237/)
- ↑ David Lester, "Depression, Suicidal Ideation and the Big Five Personality Traits," Austin Journal of Psychiatry and Behavioral Sciences, 2021; 7(1): 1077. Stockton University, School of Social and Behavioral Sciences, USA. Received: January 22, 2021; Accepted: February 24, 2021; Published: March 03, 2021. [4](https://austinpublishinggroup.com/psychiatry-behavioral-sciences/fulltext/ajpbs-v7-id1077.php)
- ↑ Xiaoying Wu, Weina Zhang, Yihui Li, Lange Zheng, Jingyu Liu, Yaye Jiang, Yan Peng, "The influence of big five personality traits on anxiety: The chain mediating effect of general self-efficacy and academic burnout," PLOS ONE, Published: January 2, 2024. [5](https://doi.org/10.1371/journal.pone.0295118), [6](https://journals.plos.org/plosone/article?id=10.1371/journal.pone.0295118)
- ↑ Hannah Barnes, "The crisis at the Tavistock's child gender clinic," BBC Newsnight, 30 March 2021. [7](https://www.bbc.com/news/uk-56539466)
- ↑ a b Wadman, Meredith: 'Rapid onset' of transgender identity ignites storm. Science, 7 September 2018, 361. vsk, nro 6406, s. 958-959. doi:10.1126/science.361.6406.958 Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Marchiano, Lisa: Outbreak: On Transgender Teens and Psychic Epidemics. Psychoanalytic Review, 06 October 2017, 104. vsk, nro 4, s. 345-366. doi:10.1080/00332925.2017.1350804 Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Solovitch, Sara: When kids come in saying they are transgender (or no gender), these doctors try to help. The Washington Post, 21 January 2018. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Turban, Jack L.: Sex Assigned at Birth Ratio Among Transgender and Gender Diverse Adolescents in the United States. Pediatrics, August 3, 2022, 150. vsk, nro 3, s. e2022056567. American Academy of Pediatrics. doi:10.1542/peds.2022-056567 Artikkelin verkkoversio.