Jāzeps Vītols
Jāzeps Vītols (saks. Joseph Wihtol, 26. heinäkuuta 1863 Valmiera – 24. huhtikuuta 1948 Lyypekki) oli latvialainen säveltäjä ja pianisti.[1]
Opettajaperheen poika aloitti opiskelun Pietarin konservatoriossa 17-vuotiaana, jossa hänen pääasiallisena opettajanaan toimi Nikolai Rimski-Korsakov. Hän valmistui vuonna 1886, ja jatkoi konservatoriossa opettajana. Päätoimisena professorina hän oli vuodesta 1901 vuoteen 1918. Häneen oppilaisiinsa kuuluivat tuolloin muun muassa Nikolai Mjaskovski ja Sergei Prokofjev.[1]
Vuonna 1918 Vītols palasi vastaitsenäistyneeseen Latviaan toimiakseen kansallisoopperan kapellimestarina Riiassa. Seuraavana vuonna hän perusti Latvian ensimmäisen konservatorion, joka myöhemmin ristittiin hänen mukaansa Jāzepa Vītola Latvijas Mūzikas akadēmijaksi. Vuodesta 1919 vuoteen 1944 hän opetti säveltämistä ja toimi konservatorion rehtorina. Opettamisen ja säveltämisen lisäksi Vītols toimi usein sekä kapellimestarina että konserttipianistina. Hänet tunnettiin myös ahkerana musiikkikriitikkona.[1]
Vuonna 1944 hän muutti Lyypekkiin, Saksaan, jossa asui kuolemaansa saakka. Kuollessan hän oli saanut valmiiksi muistelmateoksensa, joka näki päivänvalon vasta vuonna 1963. Kokonaisuudessaan teos julkaistiin vuonna 1988.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Biography: Jāzeps Vītols Naxos. Arkistoitu 8.5.2008. Viitattu 6.7.2008. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Tieteilijät | |
| Taiteenala | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
