Joseph Gallieni
Joseph Simon Gallieni (24. huhtikuuta 1849 Saint-Béat – 27. toukokuuta 1916 Versailles)[1] oli ranskalainen kenraali, joka palveli Ranskan siirtomaiden hallinnossa ja komentajana ensimmäisessä maailmansodan alkuvaiheessa.
Gallieni kävi Saint-Cyrin sotilasakatemian ja osallistui Saksan–Ranskan sotaan 1870–1871. Hänet lähetettiin 1870-luvun puolivälissä Afrikkaan.[1] Vuonna 1878 kapteenina Senegaliin kommennettu Gallieni oli merkittävällä tavalla mukana sotilasretkikunnissa, jotka laajensivat 1880-luvun alussa Ranskan siirtomaavaltaa Nigerjoen yläjuoksulle. Sen jälkeen hän palveli Martiniquella, kunnes sai nimityksen Ranskan Sudanin kuvernööriksi. Hän kukisti sudanilaisten kapinoinnin. Vuosina 1892–1896 Gallieni toimi Ranskan Indokiinassa Kiinan rajalla sijainneen Lang Sonin alueen komentajana, ja rauhoitti alueella esiintyneet levottomuudet. Vuosina 1896–1905 hän oli Ranskan hiljattain valtaaman Madagaskarin kenraalikuvernööri. Siellä hän syrjäytti kuningatar Ranavalona III:n ja kukisti seuranneen monarkistisen kapinan.[1][2] Gallieni ylennettiin 1900 divisioonankenraaliksi.[3]
Vuosina 1905–1906 Gallieni oli Ranskan Länsi-Afrikan, Itä-Afrikan, Antillien ja Oseaanian joukkojen tarkastajana, 1906–1908 armeijakunnan komentajana kotimaassa sekä Lyonin sotilaskuvernöörinä[2] ja vuodesta 1908 kaikkien siirtomaajoukkojen tarkastajana sekä ylimmän sotaneuvoston jäsenenä[3]. Vuonna 1911 häntä kaavailtiin Ranskan asevoimien uudeksi komentajaksi, mutta korkean ikänsä ja huonon terveytensä vuoksi hän luopui mahdollisuudesta kenraali Joseph Joffren hyväksi.[4]
Gallieni jätti aktiivipalveluksen huhtikuussa 1914, mutta hänet kutsuttiin takaisin saman vuoden elokuussa maailmansodan sytyttyä. Hänestä tehtiin aluksi ylipäällikkön sijainen ja sotaministerin tekninen avustaja. 26. elokuuta hänet nimitettiin Pariisin sotilaskuvernööriksi, tehtävänään puolustaa pääkaupunkia lähestyviltä saksalaisilta. 1. syyskuuta myös Pariisia kohti perääntynyt kenraali Maunouryn kuudes armeija alistettiin Gallienille, joka komensi sen iskemään kaakkoon päin kääntyneen Saksan ensimmäisen armeijan sivustaan. Taistelun aikana hän lähetti Maunourylle vahvistuksia pariisilaisilla takseilla. Maunouryn hyökkäys auttoi ranskalaiset voittoon 6. syyskuuta käynnistyneessä Marnen taistelussa, mikä luultavasti pelasti Pariisin. Jälkeenpäin on kiistelty siitä, oliko menestyksekäs idea saksalaisten sivustaan iskemisestä alkuaan Gallienin vai ylipäällikkö Joffren, joka sai siitä enimmän kunnian.[3][4]
Gallieni toimi lokakuusta 1915 maaliskuuhun 1916 Ranskan sotaministerinä, mutta joutui jättämään tehtävän huonon terveytensä vuoksi ja kuoli pari kuukautta sen jälkeen. Ministerikautenaan hänellä oli yhteistyövaikeuksia Joffren kanssa. Gallieni ylennettiin postuumisti Ranskan marsalkaksi vuonna 1921.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Joseph-Simon Gallieni (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 8.12.2013.
- ↑ a b Nordisk familjebok (1908), s. 626–627 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 6.12.2013.
- ↑ a b c Nordisk familjebok, täydennysosa (1923), s. 1205–1206 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 8.12.2013.
- ↑ a b c Joseph Gallieni (englanniksi) Firstworldwar.com. Viitattu 8.12.2013.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Joseph Gallieni Wikimedia Commonsissa
