Zeca Afonso

José Afonso

José Manuel Cerqueira ”Zeca” Afonso dos Santos (2. elokuuta 1929 – 23. helmikuuta 1987) oli portugalilainen poliittisten laulujen ja kansanlaulujen säveltäjä ja esittäjä.

Elämä

Varhaiset vaiheet

Zeca Afonso syntyi Aveirossa. Hänen vanhempansa tuomari José Nepomuceno Afonso ja Maria das Dores matkustivat vuonna 1930 Angolaan, mutta José jäi tätinsä Gigén ja setänsä Xicon luokse Portugaliin. Myös hän itse päätyi lopulta 1933 Angolaan, jossa vietti kolme vuotta. Hän palasi vuonna 1936 Aveiroon, mutta lähti 1937 Mosambikiin, jossa asuivat hänen vanhempansa sekä hänen veljensä ja siskonsa.

Afonso muutti vuonna 1938 Belmonten pormestarin, setänsä Filomenon kotiin. Setä liitti hänet fasistiseen Mocidade Portuguesa -nuorisojärjestöön, jossa viettämiään vuosia hän myöhemmin kuvasi elämänsä ankeimmiksi.

Afonso jatkoi vuodesta 1940 opintojaan Coimbrassa. Hänen perheensä siirtyi Mosambikista Itä-Timorille; tällöin veli palasi Portugaliin. Afonso aloitti uransa muusikkona yliopistovuosinaan, jolloin hän meni myös vanhemmiltaan salassa naimisiin Maria Amália de Oliveiran kanssa. Heidän ensimmäinen poikansa syntyi tammikuussa 1953.

Afonso suoritti pakollista asepalvelustaan vuosina 1953–1955. Hänelle annettiin asemapaikka Macaosta, mutta hänet lähetettiin kotimaahan terveysongelmiin vedoten. Afonso kärsi taloudellisista vaikeuksista ja erosi puolisostaan toisen lapsen syntymästä 1954 huolimatta. Myöhemmin Afonso työskenteli opettajana.

Ura

Afonso oli jo varhain poliittisesti aktiivinen. Hän vastusti António de Oliveira Salazaria sekä tämän fasistihallitusta ja antoi tämän kuulua musiikissaan, jonka levyttämisen hän oli aloittanut jo 1950-luvun kuluessa.

Afonso oli joutunut vuonna 1958 lähettämään lapsensa omien vanhempiensa luokse Mosambikiin. Isä kuitenkin tapasi lapsensa aikavälillä 1964–1967, jonka hän vietti Maputossa uuden puolisonsa Zélian kanssa. Heille syntyi tytär vuonna 1965, ja Afonso sai myöhemmin vielä yhden lapsen.

Afonso oli 1970-luvun alun maineikkaimpia portugalilaisia protestilaulajia. Hän nousi kotimaassaan suosioon muun muassa albumeilla Contos Velhos Rumos Novos (1969), Traz Outro Amigo Também (1970), Cantigas do Maio (1971) sekä Eu Vou Ser Como a Toupeira (1972), ja esiintyi myös kansainvälisesti. Kansan suosiosta huolimatta hänen esiintymisiään kiellettiin ja hän oli muutaman viikon ajan keväällä 1973 poliittisena vankina.

Afonso jatkoi uraansa muusikkona Neilikkavallankumouksen asetettua maahan demokratian vuonna 1974. Hän alkoi kuitenkin vuoden 1982 paikkeilla osoittaa merkkejä vakavasta sairaudesta, joka todettiin ALS-taudiksi. Esiintyminen alkoi käydä lihasten rappeutuessa yhä vaikeammaksi, ja viimeisellä albumillaan Galinhas do Matolla (1985) hän joutui käyttämään itselleen useita korvaavia laulajia.

Afonso kuoli Setúbalissa vuonna 1987, mutta hänen maineensa on pysynyt vankkana myöhempinäkin vuosina: vuonna 2007 hän sijoittui Suuret portugalilaiset -ohjelman listauksen 29. sijalle.

Diskografia

• Balada do Outono (1960)
• Baladas de Coimbra (1962)
• Dr. José Afonso em Baladas de Coimbra (1963)
• Ó Vila de Olhão (1964)
• Cantares de José Afonso (1964)
• Baladas e Canções (1964)
• José Afonso (1967)
• Cantares do Andarilho (1968)
• Menina dos Olhos Tristes (1969)
• Contos Velhos Rumos Novos (1969)
• Traz Outro Amigo Também (1970)
• Cantigas do Maio (1971)
• Eu Vou Ser Como a Toupeira (1972)
• Venham Mais Cinco (1973)
• Coro dos Tribunais (1974)
• Viva o Poder Popular (1974)
• Grândola, Vila Morena (1974)
• República (1975)
• Com as Minhas Tamanquinhas (1976)
• José Afonso in Hamburg (1976)
• Enquanto Há Força (1978)
• Fura Fura (1979)
• Fados de Coimbra e Outras Canções (1981)
• Como se Fora seu Filho (1983)
• Ao Vivo no Coliseu (1983)
• Zeca em Coimbra (1983)
• Galinhas do Mato (1985)

Postuumit julkaisut:

• Os Vampiros (1987)
• Zeca Afonso no Coliseu (1993)
• Baladas e Canções (1997)
• José Afonso (2001)
• As Últimas Gravações (2007)

Aiheesta muualla

• Associação José Afonso (portugaliksi)