Johannes Kiljunen
Johannes Matias Ilmari Kiljunen (24. kesäkuuta 1900 Juankoski – 18. helmikuuta 1926) oli suomalainen jääkäriluutnantti. Hänen vanhempansa olivat raatimies Yrjö Juhani Kiljunen ja Anna Henriikka Hartikainen. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1919 Lempi Narisen kanssa.[1][2]
Opinnot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kiljunen kävi kaksi luokkaa Kuopion klassillista lyseota ja suoritti yksityisesti viidennen luokan Lappeenrannan yhteiskoulussa vuonna 1921. Hän suoritti jääkärialiupseereille järjestetyn aktiivikurssin Kadettikoulussa vuonna 1921 ja ampumatoimintakurssin vuonna 1924 sekä taktiikan soveltamiskurssin Suojeluskuntain päällystökoulussa vuonna 1925.[1][2]
Jääkärikausi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kiljunen liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n täydennysjoukkoon 28. marraskuuta 1917, josta hänet siirrettiin pataljoonan haupitsipatteriin 6. tammikuuta 1918.[1][2]
Suomen sisällissota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kiljunen saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana jefreitteriksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan Jääkäritykistön 3. patteriin ja osallistui sisällissodan taisteluihin Kurussa ja Muroleessa Tampereella. Tampereen valloituksen jälkeen suoritetussa tykistön uudelleen järjestelyssä hänet sijoitettiin Jääkäritykistöprikaatin 2. jääkäripatteriston 4. patterissa ja otti osaa taisteluihin Kämärällä ja Viipurissa.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sisällissodan jälkeen Kiljunen toimi Suomen tykistökoulussa, mistä hänet siirrettiin 29. elokuuta 1918 Laatokan Valamon saariasemalle. Valamosta hänet siirrettiin 10. marraskuuta 1918 kenttätykistörykmentti 2:n 3. patteriin ja edelleen 30. huhtikuuta 1919 alkaen kenttätykistörykmentti 3:n I patteristoon. Tykistöstä hänet siirrettiin 25. syyskuuta 1920 Uudenmaan rykmenttiin ja edelleen 15. kesäkuuta 1921 alkaen joukkueenjohtajaksi Savon jääkärirykmentin 8. komppaniaan. Armeijasta Kiljunen erosi 23. marraskuuta 1921. Seuraavana vuonna 1. syyskuuta hänet nimitettiin Viipurin suojeluskuntapiirin 5. alueen päälliköksi. Hänet haudattiin Lappeenrantaan.[1][2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
    |
|