Johan Hantula
Johan Nestor Hantula (s.28. elokuuta 1896 Kortesjärvi - 12. kesäkuuta 1978) oli suomalainen jääkäriluutnantti. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Johan Hantula ja Serafia Nuottimäki. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1927 Maija Savolaisen kanssa.[1][2]
Opinnot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hantula kävi kansakoulun ja suoritti Miinanheittäjäkurssi Kenttätykistön kapitulanttikoulussa vuonna 1925 ja Taistelukoulun jalkaväkilinjan vuonna 1933.[1][2]
Jääkäriaika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä kotitilaansa viljellyt maanviljelijä liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n 2. komppaniaan 29. marraskuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Rintamakomennuksensa jälkeen hänet siirrettiin pataljoonan haupitsipatteriin. Hän suoritti vuonna 1917 Libaussa järjestetyn moottoripyöräkurssin.[1][2]
Suomen sisällissota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Katso myös: Suomen sisällissota
Hän saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana varavääpeliksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan joukkueenjohtajaksi 4. Jääkärirykmentin 8. jääkäripataljoonan 3. komppaniaan Hän otti osaa taisteluihin Raudussa ja rajaseudulla.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hän palveli sisällissodan jälkeen 4. Jääkärirykmentistä muodostetussa Jääkäripataljoona n:o 4:ssä, jonka nimi muuttui ensin Jääkäripataljoona n:o 2:ksi ja myöhemmin Pohjolan jääkäripataljoonaksi ja lopuksi Kajaanin sissipataljoonaksi. Hänet siirrettiin Kaartin jääkäripataljoonaan 1. huhtikuuta 1919. Armeijasta hän erosi 1. elokuuta 1919 ja liittyi Pohjois-Inkerin vapaajoukkoihin 7. marraskuu 1919 – 13. tammikuuta 1920 väliseksi ajaksi. Vapaajoukoista palattuaan hän toimi Kortesjärven suojeluskunnan paikallispäällikkönä 1. kesäkuuta 1920 – 5. tammikuuta 1921 välisen ajan. Armeijan palvelukseen hän palasi 21. lokakuuta 1924 ja sijoitettiin Keski-Suomen rykmenttiin, missä toimi vääpelinä 3. konekiväärikomppaniassa. Armeijasta hän erosi toistamiseen 20. lokakuuta 1926 ja siirtyi 2. helmikuuta 1927 rajavartioston palvelukseen ja hänet sijoitettiin Joensuun rajavartiostoon ja oli siellä ollut komppanianvääpelinä.[1][2]
Talvi- ja Jatkosota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hantula osallistui talvisotaan komppanian vääpelinä Erillis-Pataljoona 13:ssa ja osallistui taisteluihin Lieksan suunnalla. Välirauhan aikana hän toimi Jalkaväkirykmentti 43:ssa ja myöhemmin komppanianvääpelinä Rajavartiosto 4:ssä. Jatkosodan puhjettua hänet komennettiin panssarintorjuntajoukkueenjohtajaksi Kevyt osasto 4:ään, josta hänet siirrettiin vuonna 1941 Jalkaväenkoulutuskeskus 12:een. Jatkosodassa hän osallistui taisteluihin Korpiselässä, Kolatselällä, Saarimäessä, Hyrsylässä, Yläjoella ja Säämäjärvellä.[2]
Sotien jälkeinen aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sotien jälkeen Hantula palveli joukkueenjohtajana ja koulutusupseerina Rajavartiosto 3:ssa ja Rajakoulussa vuoteen 1946 saakka, jolloin erosi vakinaisesta palveluksesta ja siirtyi KOP:n palvelukseen Turkuun.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
       |
|