Juhana Fredrik Cajan

Juhana (Johan) Fredrik Cajan (Kajaani) (13. syyskuuta 1815 Sotkamo – 28. helmikuuta 1887 Piippola) oli suomalainen historioitsija, kirjailija ja pappi.

Cajanin vanhemmat olivat nimismies Johan Cajan ja Eva Elfving ja puoliso vuodesta 1842 Adolfina Augusta Tauler (k. 1858). Cajan pääsi ylioppilaaksi 1832, opiskeli sitten luonnontieteitä ja teki mm. tutkimusmatkan Lappiin. Tutustuttuaan Elias Lönnrotiin vuonna 1835 hän kuitenkin kiinnostui kansallisperinnöstä niin, että oli mukana Lönnrotin seuraavana vuonna tekemän seitsemännen runonkeräysmatkan alussa. Cajan julkaisi matkasta Mehiläinen-lehdessä 1837 kirjoituksen Matkakertoelma Hiidenlinnaan. Papiksi Cajan valmistui 1842, mutta jo sitä ennen eli 1839 ja 1840 hän oli julkaissut Mehiläisen liitteenä ensimmäisen 244-sivuisen suomenkielisen Suomen historian Suomen historia koetteeksi kerrottu lyhykäisessä järjestyksessä. Esipuheen teokseensa hän kirjoitti nimimerkillä J.F. Kainonen. Vuonna 1846 siitä ilmestyi Cajanin laatima uusittu ja laajennettu painos Suomen historia, kertoi J.F. Kajaani. Ensimmäinen osa elikkä Pakanuuden ja Paavinuskon ajat, jonka julkaisi Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Jatkotyö jäi kuitenkin kesken Cajanin sairastuttua henkisesti. Hänen piti sairauden takia jättää 1863 myös vuodesta 1857 hoitamansa vakinainen Piippolan kappalaisen virka.