Hugo Gyldén

Hugo Gyldén
Henkilötiedot
Koko nimi	Johan August Hugo Gyldén
Syntynyt	29. toukokuuta 1841 Helsinki
Kuollut	9. marraskuuta 1896 (55 vuotta) Tukholma, Ruotsi
Koulutus ja ura
Väitöstyön ohjaaja	Peter Andreas Hansen ja Fredrik Mattsson Woldstedt
Tutkimusalue	Tähtitiede
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Johan August Hugo Gyldén (29. toukokuuta 1841 Helsinki – 9. marraskuuta 1896 Tukholma) oli suomalainen tähtitieteilijä.

Gyldénin vanhemmat olivat Helsingin yliopiston klassisen filologian professori Nils Abraham Gyldén ja Beata Sofia o.s. Wrede af Elimä. Gyldén valmistui yliopiston matemaattisen tiedekunnan filosofian maisteriksi vuonna 1860 pääaineinaan matematiikka ja tähtitiede. Gyldén työskenteli sen jälkeen Gothan ja Pulkovan observatorioissa 1863–1871. Ruotsin kuninkaallinen tiedeakatemia kutsui hänet vuonna 1871 astronomiksi ja johtamaan Tukholman observatoriota. Vuonna 1889 hänestä tuli Astronomische Gesellschaftin puheenjohtaja. Hän kehitti erityisesti taivaanmekaniikan häiriöteoriaa.

Suoritettuaan filosofian kandidaatin tutkinnon Gyldén lähti Gothaan, jossa hän Peter Andreas Hansenin johdolla tutki teoreettista tähtitiedettä ja sai koko myöhemmälle elämäntyölleen ratkaisevia ideoita. Hän väitteli Suomessa 1861 tohtoriksi ja 1862 tähtitieteen dosentiksi, jossa toimessa oli vuoteen 1864 sitä kuitenkaan hoitamatta, sillä jo syksyllä 1862 hän sai toimen Pulkovan observatoriossa, jossa etevien lahjojensa vuoksi jo 1865 (24-vuotiaana) kohosi vanhemmaksi astronomiksi. Tästä toimesta Gyldén 1871 kutsuttiin Ruotsin tiedeakatemian astronomiksi ja Tukholman observatorion esimieheksi. Vuonna 1879 Gyldén yritettiin toiveikkaana kiinnittää Helsingin yliopistoon, mutta loppujen lopuksi hän hylkäsi kutsun. Pulkovassa Gyldén suoritti perustähtihavaintoja pysty-ympyrän avulla. Nämä johtivat hänet ilmakehässä tapahtuvan valon taittumisen tutkimuksiin, joista oli tuloksena uudet ja jokseenkin paljon käytetyt taittumistaulut. Tukholmassakin Gyldén edelleen teki itsekin jatkuvasti havaintoja mutta myös järjesti niiden suorittamista. Tulokset, esimerkiksi tähtiluettelo, on esitetty 1672 hänen julkaisemassaan sarjassa Astronomiska iakttagelser och undersökningar anställda vid Stockholms observatorium.

Suurin merkitys Gyldénillä kuitenkin oli teoreettisena tähtitieteilijänä. Hän oli tällä alalla aikansa ensimmäisiä ja muodosti koulukunnan, jolla oli edustajia useimmissa Euroopan maissa. Hän lähti aluksi Hansenin häiriöteoriassa noudattamien menetelmien pohjalta ja koetti parantaa niitä ottamalla käyttöön elliptiset funktiot, joiden avulla hän pystyi parantamaan häiriöteoriassa esiintyvien sarjojen konvergenssia. Vähitellen hän kuitenkin johtui kysymyksiin, joilla on yleisempi teoreettinen merkitys, ja hän pyrki oivaltamaan taivaanmekaniikan peruskysymyksiä avarammassa filosofisessa ja ankarammassa matemaattisessa valossa pitäen tällöin vähemmän silmällä taivaankappaleiden ratojen selvittämistä lähinnä olevaa aikaa varten kuin yleiskatsausta niiden luonteesta pitkien ajanjaksojen kuluessa. Siten Gyldén vaikutti hedelmöittävästi aikakauden teoreettiseen tähtitieteeseen.

Gyldén oli tuottelias kirjailija. Hän julkaisi tutkimuksia taivaankappaleiden pyörimisestä, tähtien valon muuttuvuuden syistä, tähtien ominaisliikkeistä ja parallakseista, valon aberraatiosta ilmakehässä, planeettojen ja komeettojen synnystä ynnä muusta sekä julkaisi yleistajuisen tähtitieteen käsikirjan Framställning af astronomin i dess historiska utveckling och på dess nuvarande ståndpunkt (1874).

Gyldénin kuoltua ruotsalainen anatomi Gustaf Retzius käytti hänen aivojaan tutkimuksessa, jonka tarkoituksena oli löytää yhteys aivojen rakenteen ja poikkeuksellisen älyllisen lahjakkuuden välillä.

Kuun kraatteri Gyldén ja pikkuplaneetta 806 Gyldénia on nimetty hänen mukaansa.

Aiheesta muualla

• Karttunen, Hannu: Vanhin tiede – Tähtitiedettä kivikaudesta kuulentoihin, s. 434. ("Johan August Hugo Gyldén (1841–1896)") Helsinki: Ursa, 2003. ISBN 978-952-5329-26-1