Johan Väänänen
Johan Aleksander Väänänen (11. syyskuuta 1892 Kotka – 13. helmikuuta 1941) oli suomalainen jääkäriluutnantti. Hän oli sotilaskoulutuksensa ensimmäisen maailmansodan aikana Saksassa saanut jääkäri, joka sai tulikasteensa Saksan itärintamalla Misse-joella vuonna 1916. Myöhemmin hän osallistui Suomen sisällissotaan Valkoisen Armeijan riveissä esikuntavääpelinä ja joukkueenjohtajana.[1][2]
Perhetaustat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Väänäsen vanhemmat olivat postinkantaja Juho Väänänen ja Maria Kinnunen. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1919 Martta Kinnusen kanssa, josta hän erosi vuonna 1932.[1][2]
Opinnot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Väänänen kävi kansakoulun ja suoritti viisi luokkaa Joensuun lyseossa vuoteen 1920 mennessä.[1][2]
Jääkärikausi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Väänänen työskenteli postinkantajana Alatorniolla ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n 4. komppaniaan 26. helmikuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella.[1][2]
Suomen sisällissota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Väänänen saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana vääpeliksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan esikuntavääpeliksi 3. Jääkärirykmentin 5. jääkäripataljoonan esikuntaan, josta hänet siirrettiin 15. huhtikuuta 1918 joukkueenjohtajaksi 5. Jääkärirykmentin 14. jääkäripataljoonan 3. komppaniaan. Hän osallistui sisällissodan taisteluihin Tampereella ja Karjalankannaksella.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Väänänen palveli sisällissodan jälkeen edelleen 5. Jääkärirykmentissä, joka tunnettiin myöhemmin nimellä aluksi Kuopion jalkaväkirykmentti 4 ja myöhemmin Tampereen rykmentti. Hän toimi rykmentissä koulutusaliupseerina ja 3. tammikuuta 1919 lähtien 5. komppanian vääpelinä. Hänet siirrettiin 11. maaliskuuta 1920 Pohjois-Savon rykmentin 1. komppaniaan, missä hän toimi aluksi koulutusaliupseerina ja myöhemmin nuorempana upseerina. Väänänen erosi armeijasta 29. maaliskuuta 1922 ja palveli myöhemmin 1. huhtikuuta 1922 - 28. huhtikuuta 1923 välisen ajan nuorempana upseerina Lapin rajavartiossa ja 1. tammikuuta - 31. joulukuuta 1924 välisen ajan Punkalaitumen suojeluskunnan paikallispäällikkönä. Myöhemmissä vaiheissa hän työskenteli vuosina 1925 - 1928 varastonhoitajana ja vuosina 1928 - 1930 rakennusurakoitsijana, jonka jälkeen hän työskenteli lähinnä satunnaisissa töissä.[1][2]
Talvisota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Väänänen osallistui talvisotaan komppanianpäällikkönä Jalkaväkirykmentti 25:ssä ja osallistui taisteluihin Kuhmossa. Välirauhan aikana hän oli hoidettavana eri sotilassairaaloissa, mistä päästyään hänet siirrettiin komppanianpäälliköksi Jalkaväkirykmentti 64:ään. Hänet haudattiin Poriin.[2]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
    |
|
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.