Jerkkaus
Jerkkaus (engl. jerk; nykäys, nykiminen) on heittokalastusta uintilevyttömällä vaapulla, jossa ei ole omaa uintiliikettä. Jerkkikalastuksessa vavan painalluksilla tai kelausrytmin muutoksilla tai näiden yhdistelyllä jerkkiin voidaan luoda uintiliikkeitä, jotka saaliskalat huomaavat. Jerkkauksen tehokkuus perustuu jerkin uittamiseen ja sitä käytetään erityisesti isojen haukien kalastamiseen.[1]
Hauen jerkkikalastus alkoi yleistyä Suomessa vuosien 2003–2004 vaiheilla ja on nykyään varsin suosittua varsinkin etelärannikolla. Pikkuhiljaa jerkkaus on saanut suosiota myös sisävesillä. Haukijerkit ovat usein varsin kookkaita, pituudeltaan noin 10–20-senttisiä ja painoltaan noin 30–150-grammaisia. Näin ollen niiden kanssa tulee käyttää verrattain paksua ja vetolujaa punottua siimaa ja jäykkää jerkkivapaa sekä mielellään hyrräkelaa. Siiman tulee olla paksua, koska siiman sotkeutuessa välineisiin painava viehe katkaisee nykäysherkän punottun siiman helposti poikki ja se tietää arvokkaan uistimen ennätyslentoa sekä vajoamista pohjaan lopullisesti. Siiman tulee olla punottua, koska uittamisessa tärkeintä on tunnokkuus uistimeen ja tähän venyvä monofiilisiima ei kelpaa. Jerkkaus on lähtöisin Amerikastalähde?, jossa sitä on harrastettu jo kymmeniä vuosia. Suomeen jerkkaus rantautui Ruotsistalähde?.
Suomessa Jerk-vaappuja valmistaa mm. Riihimäellä Korkiakosken Uistin sekä useat muut pienvalmistajat. Jerkkien valmistaminen on hyvin tarkkuutta vaativaa, sillä valmistuksessa tulee ottaa huomioon uistimen vajoamisnopeus, vajoamisasento sekä painotuksen sijoitus oikeisiin paikkoihin. Jo grammojen painoero voi pilata uinnin muuten identtiseen uistimeen verrattuna. Johtuen tarkasta työstämisestä ja korkealaatuisesta käsityöstä kotimaiset jerkit ovat arvokkaita. Myös esim. amerikasta tuotavat klassikkouistimet ovat usein kalliita, huolimatta niiden surkeasta kestävyydestä. Pienemmällä budjetilla kalastavaille on tarjolla edullisia kiinalaisia muovivieheitä.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Jerkkaus Maalareiden kalakerho. Arkistoitu 15.10.2011. Viitattu 30.5.2012.