Ada Clare
Ada Clare (alun perin Jane McElhenney; 1836? Charleston, Etelä-Carolina – 4. maaliskuuta 1874 New York, New York) oli yhdysvaltalainen näyttelijä, kolumnisti, runoilija, prosaisti ja näyttelijä.[1][2] Hänen kirjoituksiaan julkaistiin lukuisissa ajan lehdissä[1], ja hän julkaisi romaanin Only a Woman's Heart (1866).[2]
Clare syntyi hyvin toimeentulleeseen perheeseen.[2] Häntä kasvatti noin 11-vuotiaasta lähtien hänen äidinisänsä.[1] Hän muutti omilleen noin 19-vuotiaana ja lähti New Yorkiin, jossa hän elätti itsensä kirjoittamalla.[2][1] Clare oli tuottelias esseiden, runojen ja novellien kirjoittajana. Hänen kirjoituksiaan seurattiin eri lehdissä, ja hänestä tuli julkisuuden henkilö newyorkilaisissa piireissä.[2] Clare oli suhteessa pianisti, säveltäjä Louis Moreau Gottschalkin kanssa, kunnes matkusti Pariisiin, jossa synnytti vuonna 1857 pojan avioliiton ulkopuolella.[1] Pojan isä oli todennäköisesti Gottschalk. Romaani Only a Woman's Heart (1866) käsittelee näitä tapahtumia.[2]
Clare lähetti Pariisista teatteria koskeneita kommentaareja Yhdysvaltoihin. Maaliskuussa 1859 hän oli jälleen New Yorkissa ja esiintyi William Shakespearen näytelmässä Antonius ja Kleopatra. Clare kirjoitti kolumneja aiheista, jotka vaihtelivat teatterista politiikkaan. Hän liittyi journalistiseen ja kirjalliseen ryhmään, johon kuuluivat myös muiden muassa Fitz James O'Brien, Charles Farrar Browne, George Arnold ja Adah Isaacs Menken. Clare sai ryhmän sisällä lempinimen "Queen of Bohemia". Ryhmä piti tapaamisiaan Pfaff's Cellarissa Manhattanilla.[1] Clare ystävystyi Pfaff's Cellarissa Walt Whitmanin kanssa.[2] Hän matkusti alkuvuodesta 1864 San Franciscoon, jossa hän jatkoi lehtiin kirjoittamista. San Francisco Bulletiniin hän lähetti merkittävän sarjan kirjeistään Havaijin-vierailulta. Joulukuussa 1864 Clare esiintyi Kamelianaisen tuotannossa, joka sai kuitenkin huonon vastaanoton. Tämän jälkeen hän palasi New Yorkiin.[1] Clare jatkoi näyttelijänä esiintymistä[1], kunnes kuoli vuonna 1874 vesikauhuun, johon oli hän sairastunut teatteriagentin omistaman koiran puremasta.[2]
