Jalomäen umpipiha

Jalomäen susiportti. Susiportista (rakennuksissa "susiporstuasta") päästiin nopeasti hätyyttämään ja ampumaan lähestyviä petoeläimiä.

Jalomäen umpipiha Kullaalla Ulvilassa on kymmenistä harmaakylkisistä rakennuksista koottu Suomen ainoa täydellinen umpipiha. Umpipihoja tiedetään olleen Varsinais-Suomessa jo 1300-luvulla. Rakennustapa oli tunnettu lähinnä läntisessä Suomessa. Molemmat Jalomäen pihat - asuinpiha eli miespiha (ruots. mangård) ja talouspiha eli karjapiha - ovat ulkokehältään täysin umpeen rakennetut ja joka kohdassa umpipihaa voi sateella mennä räystässuojaan. Tilan rakennukset on siirretty nykyiselle paikalleen eri puolilta Satakuntaa perinteisen umpipihan mallin mukaisesti 1970-luvun alkupuolelta alkaen. Ensimmäiset rakennukset tilalle siirrettiin kuitenkin jo 1960-luvun alussa. Jalomäen umpipihassa on harjoitettu maataloutta ja siellä tehtiin muun muassa riihirukiita, riihittiin pellavaa sekä poltettiin hiiltä ja tervaa (viimeisen kerran vuonna 1988). 2000-luvun alussa se muutettiin maatilamatkailukohteeksi. Jalomäen umpipihasta on käytetty myös nimitystä talonpoikaiskulttuurikeskus.

Sijainti

Jalomäen umpipiha sijaitsee aivan Pori–Nokia (Tampere) -tien (valtatie 11) vieressä 20 kilometriä Porista entisessä Kullaan kunnan Levanpellon kylässä, joka on vuodesta 2005 alkaen kuulunut Ulvilan kaupunkiin. Se sijaitsee valtatiestä erkanevan Johan Granlundin tien varrella, joka on saanut nimensä Kullaalla vuodesta 1842 lähtien asuneen Johan Granlundin mukaan.

Jalomäen umpipihan rakennukset

Miespiha

Jalomäen miespihassa on kolme asuinrakennusta, savupirtti, lakeeton porstua, kiertokoulu, suutarinverstas, luhtiaitta, tarvikevarasto, vaateaitta, käsityötarvikeaitta, hirsikäymälä, ruokavaja ja savusauna, joka umpipihoissa tehtiin perinteisesti miespihan yhteyteen, joskin myöhemmät rakennusmääräykset pyrkivät palovaaran vuoksi kieltämään tavan. Viimeistään pihapiirien savusaunat siirtyivät palovaarallisina syrjemmälle palovakuutusten yleistyessä 1800-luvun lopulta alkaen.

Suurin asuinrakennus oli alkujaan vuosina 1672–1673 rakennettu savupirtti. Vuosisatojen saatossa savupirtistä rakennettiin savupiipullinen tupa ja rakennusta laajennettiin kahdessa vaiheessa: 1700-luvun lopussa ja vuonna 1918. Toinen asuinrakennus, kulmittain edelliseen on kahdesta erikseen salvotusta tuvasta tehty paritupa. Erilliset tuvat on yhdistetty väliin rakennetulla porstualla, eteisellä ja sen perähuoneella. Toinen tuvista on rakennettu 1843. Suurinta asuinrakennusta vastapäätä on kaksitupainen asuinrakennus, joka on yhdistetty porstualla savupirttiin. Yhä alkuperäisessä asussaan olevan savupirtin ikää ei ole määritetty. Savupirtin kyljessä, kylkiäisenä, on suutarin verstasasunto.

Asuinrakennusten väliin sijoittuvat vaate-, ruoka- ja sahtiaitta. Miespihalta perältä löytyvät maitohuone, luhti, keittokota, porstuallinen savusauna ja käymälä.

Karjapiha

Karjapihassa on navettarakennus, lantala, paja, hiilikoppi, kalastustarvikevaja, nahkiaismertavaja, tahkokatos ja karjakatos ja savupirtin karjapihan puoleinen porstua.

Muut rakennukset

Pihapiirissä on myös esimerkiksi vuonna 1872 rakennettu riihi, 1700-luvulta peräisin olevat luhti ja aitta, sekä toinen aitta 1800-luvun alusta. Jalomäessä toinen savusauna (palvisauna) on sijoitettu jonkin verran pihapiirin ulkopuolelle Joutsijoen (Kokemäenjoen haara) varrelle. Joutsijoki oli aikoinaan uittoväylä, jota pitkin Joutsijärven ympärillä olleet laajat Kullaan metsäalueet hakattiin ja tukin uitettiin Poriin Kokemäenjoen suulla sijaitseville höyrysahoille. Jalomäellä on Joutsijoen varrella uittovälinelato, jossa on esillä Kullaalla käytettyä uittovälineistöä. Tilan alueella on myös kolmiosainen riihi, tervalato, tervahauta, ruiskukoppi, riista-aitta, polttopuulato, kaksi vilja-aittaa ja kaksi olkikattoista niittylatoa. Lisäksi alueella on kahvioksi tehty rakennus.

Jalomäen umpipihan yhteyteen on rakennettu jäljennös metsästys- ja osin kaskitalouden aikaisesta maakodasta. Kodasta kehittynyt maakota tehtiin aikoinaan kaivamalla maahan kuoppa, kuopan päälle salvettiin muutaman hirren korkuinen hirsikehikko ja sen päälle rakennettiin katto. Maapohjaisen rakennuksen lavitsana toimivat multapenkit. Jalomäen umpipihan maa-asunnossa on kuusenjuurista tehdyt puusaranat puuovessa. Maakodan vieressä on umpimähkä, turpeella ja maalla peitelty tulensäilytyspaikka, josta saattoi löytää hiilloksen parinkin viikon ajan.

Rakennusten tulisijat

Jalomäen umpipihan rakennuksissa on esillä 17 erilaista tulisijamallia, muun muassa savupirtin savupiiputon tulisija, vanha Ruotsista omaksuttu savupiipullinen uunimalli, puujalkojen varaan rakennettu kustavilaistyylinen kaappimallinen uuni (v. 1842), ovellinen iso tulisija, jossa pääsi uuninpankolle nukkumaan ja satakuntalaisen (harjavaltalainen) uuniseppä Hartlingin 1800-luvun puolivälissä käsintekemistä kaakeleista tehty kakluuni.

Esineistö

Jalomäen umpipihassa on esillä kattava satakuntalainen talonpoikaisesineistö eri tyylisuuntien aikakausilta. Vanhin huonekalu on keskiajalta, mutta 1700–1800-lukujen satakuntalaiset talonpoikaishuonekalut ovat monipuolisesti esillä ja niitä on kaikilta aikakauden tyylisuunnilta. Jalomäen umpipihassa on myös erittäin runsas kokoelma satakuntalaisia talonpoikaisia tarvekaluja ja muuta pikkuesineistöä.

Muut kokoelmat

Jalomäen umpipihan kokoelmiin kuuluvat myös laaja Vanha Fennica -kokoelma (ennen vuotta 1810 ilmestynyt suomenkielinen kirjallisuus) ja myös hyvin laaja kokoelma vuoden 1810 jälkeistä kirjallisuutta, muun muassa Johan Granlundin ja Elias Lönnrotin kokoelma heidän kirjoittamaansa kirjallisuutta sekä Lönnrotin käsin kirjoittamat paperit ja reseptit hänen syksyllä 1836 alkaneen seitsemännen matkan alkuajalta. Jalomäen umpipihan kirjaston (Vanha Fennica, taide-, kulttuuri-, kansanperinnekirjat) kokonaismäärä on yli 27 000 kappaletta ja se on tämän sektorin kirjastona merkittävä yksityinen kokoelma. Esineistöön kuuluu myös laaja hopeakokoelma vuosilta 1700-1810. Kokoelmia ei säilytetä Jalomäen umpipihassa, mutta ne ovat nähtävissä tilattaessa. Kokoelmiin kuuluu myös yksi Suomen suurimmista kunniamerkkikokoelmista, lähes 2 000 kunniamerkkiä, joka on esillä pysyvästi muualla.