Jackrussellinterrieri
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
| Jackrussellinterrieri | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |
 Englanti,  Iso-Britannia |
| Määrä | Suomessa rekisteröity 15 053[1] |
| Rodun syntyaika | 1800-luku |
| Alkuperäinen käyttö | luola- ja rottajahti |
| Nykyinen käyttö | harrastus- ja seurakoira |
| Elinikä | 12–14 vuotta[2] |
| Muita nimityksiä | russeli, jackru, JRT, terrier Jack Russell, jack russelli terjer |
| FCI-luokitus |
ryhmä 3 Terrierit alaryhmä 2 Pienet terrierit #345 |
| Ulkonäkö | |
| Paino | 5–8 kg |
| Säkäkorkeus | 25–30 cm |
| Väritys | valkoinen ruskein ja/tai mustin merkein |
Jackrussellinterrieri (engl. Jack Russell Terrier) on pieni, suurimmaksi osaksi valkoinen terrierirotu, jonka alkuperä on ketunmetsästyksessä. Se oli vuonna 2022 Suomen seitsemänneksi eniten rekisteröity koirarotu.[3]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jackrussellinterrierin ’isä’ on englantilainen pastori John ”Jack” Russell. 1800-luvun alussa hän osti Trump-nimisen terrierinartun, josta tuli rodun kantaemä. Pääpainon rodunjalostuksessa hän tahtoi ehdottomasti pitää käyttöominaisuuksissa, mutta ulkonäön tuli tukea sitä. Esimerkiksi koiran valkoinen väri auttoi metsästäjää erottamaan koiran saaliista, kun ne tulivat luolasta ulos. Pastori antoi nimensä kolmelle eri koirarodulle, jotka eroavat toisistaan luonteen ja ruumiin mittasuhteiden mukaan.
Ensimmäisen virallisen rotumääritelmän laati Australia vuonna 1974 englantilaisen Jack Russell Terrier Club of Great Britainin rotukuvauksen perusteella. Suomessa rotu virallistettiin alkuvuodesta 2001, mutta koiria oli tullut Suomeen jo useiden vuosien ajan, esimerkiksi hevoskilpailujen mukana. Suomessa järjestetään edelleen rotuunottoja, joissa rekisteröimättömiä koiria voidaan ottaa Suomen kennelliiton rekisteriin.
Aitoja brittitaustaisia jackrusseleita on Suomessa melko vähän. Suomen kanta on alkuperäistä rotua huomattavasti lyhytjalkaisempi ja jalostetumpi luolakäyttöön. Alkuperäinen rotu on suhteellisen sopusuhtainen, erittäin terve ja valpas sekä kooltaan ja painoltaan hieman suurempi kuin Suomen kennelliiton määritteet. Workingjackrussell ja parsonrussellinterrieri ovat kaksi pitkäraajaista rotua.
Jackrussellinterrieriä on kaksi epävirallista pääryhmää. Englantilaisen ja australialaisen ryhmän erot voi huomata helposti. Englantilaiset ovat usein isompia ja sileäkarvaisia, australialaiset taas karkea- tai karheakarvaisia, lyhyempijalkaisia ja tavallisesti niillä on pigmenttipilkkuja jaloissaan ja pohjakarvassaan. Australialaisten vanhojen sukujen edustajat ovat usein ruskeaturkkisia tai tricoloreita, englantilaiset taas mustaturkkisia.
Ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pää on jämeräluinen, leuat voimakkaat, poskilihakset hyvin kehittyneet, purenta leikkaava. Silmät ovat mantelin muotoiset; pienet riippuvat, V:n muotoiset korvat ovat tiiviisti päänmyötäiset. Selkälinja on suora, häntä korkealle kiinnittynyt. Takaraajat vahvat ja hyvin kulmautuneet. Turkki on lyhyt ja sileä, mutta villava. Pohjaväri on valkoinen mustin tai punaruskein laikuin tai tyypillisin ajokoiran merkein.
Turkki
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Russelin karva voi olla sileää, karheaa tai karkeaa (broken). Valkoisen värin tulee olla vallitseva, ja siinä saa olla mustia, ruskeita tai molempia merkkejä (tricolour). Näyttelyihin muun muassa siistitään koiran häntä. Karkea koira nypitään muutaman kerran vuodessa, kun karva on ’kypsää’ irtoamaan. Karkeakarvaiset pärjäävätkin näyttelyissä yleensä paremmin, koska taitavalla trimmauksella voi pienet virheet piilottaa karvan alle.
Luonne
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jackrussellinterrierin tulisi olla yhteiskuntakelpoinen, itsevarma, rohkea, ystävällinen, ja sen tulisi osoittaa riistaviettiä. Se ei saa olla pelokas tai aggressiivinen. Russeli on myös aktiivinen koira, joka tarvitsee päivittäistä puuhailua perheensä kanssa, oli se sitten seurakoira tai aktiiviseen harrastamiseen otettu kaveri. Ahkeralla harjoittelulla russelista saakin hyvän harrastuskoiran. Russeli tarvitsee myös runsaasti liikuntaa. Eri linjojen välillä eroja on nähtävissä muun muassa luonteen terävyydessä ja riistavietissä, vaikkakaan russeli ei ole varsinaisesti jakautunut käyttö- ja näyttelylinjoihin. Luonnetestattuja yksilöitä on hyvin vähän.
Rodun nykyinen tilanne
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rotu on nopeasti nostanut itsensä suosituimpien koirarotujen joukkoon: vuosien 2010–2020 välisenä aikana se on ollut Suomen yleisimmin rekisteröity terrieri[4]. Rekisteröityjen koirien lisäksi arveltiin, että Suomessa oli tuhansia rekisteröimättömiä yksilöitä vuoteen 2010 asti. Rodun pieni rekisterissä oleva kanta vaikeutti jalostusta, mutta ulkomailta tuodaankin lähes jatkuvasti uutta verta Suomeen. Jackrusselit on nyt rekisteröity pääosin typistämättömiä koiria lukuun ottamatta lähes kokonaan. Pentumäärä on kasvanut kolminkertaiseksi kymmenessä vuodessa. Australia ja Hollanti ovat merkittäviä maita jackrussellin kehityksessä.
Nykyinen käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suurin osa jackrussellinterriereistä on seura- ja harrastuskoirina. Koiranäyttelyissä ja agilitykentillä russeleita näkee hyvin paljon, sekä muutama koira on kilpaillut menestyksekkäästi tokossa. Rauniokoiraharrastusta on muutama russeli kokeillut, ja suoritettuja kokeitakin siitä löytyy.
Metsästyskäytössä on edelleen muutamia russeleita, vaikka sen sisarusrodut parsonrussellinterrieri ja Jack Russell -terrieri eli ”wörkki” ovatkin siinä suositumpia. Vuosina 2001–2005 luolakoirien taipumuskokeeseen osallistui 22 jackrussellinterrieriä, mikä on niin vähän ettei sen perusteella voi antaa kuvausta rodun käyttöominaisuuksista. Myös verijälki (MEJÄ) on hyvä harrastus russelille.
Muissa maissa järjestetään jonkin verran Terrier Race -kilpailuja, eli omia ratajuoksukilpailuja russelisukuisille koirille.
Terveys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jackrussellinterrieri ei ole sisäsiittoinen koirarotu. Geenitutkimuksessa vähiten sisäsiittoinen koirarotu oli sekarotuinen ja sen jälkeläisen sisäsiittoisuusluku oli 0,037. Serkusten jälkeläisen sisäsiittoisuusluku on 0,0625 ja täyssisarusten jälkeläisellä luku on 0,25, mikä on melkein sama kuin keskivertokoiralla. Jackrussellinterrierin jälkeläisen luku oli vain 0,104 ja se kuului vähiten sisäsiittoisiin rotuihin. [5][6]
Jackrusseli kuuluu Kennelliiton PEVISA-ohjelmaan (perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelma), joten jalostukseen käytettävillä koirilla on täytynyt tarkastaa polvet ja silmät. Muutamalta koiralta on kuvattu myös lonkat. Osa kasvattajista kuvauttaa jalostukseen käytettäviltä koirilta myös selät, koska niistä on löytynyt pieniä virheitä. Varsinkin kaihilöydöt ovat nopeasti yleistyneet nuoressa rodussa.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ KoiraNet jalostustietojärjestelmä (Suomen Kennelliitto, luettu 30.11.2020)
- ↑ Russell Terrier. American Kennel Club. Haettu 16.8.2021.
- ↑ Suomen suosituimmat koirarodut vuonna 2022. Suomen Kennelliitto. Viitattu 6.1.2023.
- ↑ Eerola, Tapio. Pitkät rotutrendit: Nousussa labradori, hirvikoirat ja paimenet. Koiramme-juttuarkisto, Suomen Kennelliitto. Haettu 30.9.2021.
- ↑ Danika Bannasch, Thomas Famula, Jonas Donner, Heidi Anderson, Leena Honkanen, Kevin Batcher, Noa Safra, Sara Thomasy, Robert Rebhun: The effect of inbreeding, body size and morphology on health in dog breeds. Canine Medicine and Genetics, 2.12.2021, 8. vsk, nro 1, s. 12. PubMed:34852838 doi:10.1186/s40575-021-00111-4 ISSN 2662-9380 Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Osa koiraroduista on niin sisäsiittoisia, että niiden omistaminen vaatisi oikeastaan koe-eläinluvan, sanoo professori Yle Uutiset. 25.6.2024. Viitattu 25.6.2024.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suomen Jackrussellinterrierit ry
- Rotumääritelmä (Suomen Kennelliitto, pdf)
- Sivu, joka esittelee 3 eri russelityyppiä
- Sivu, joka esittelee rotaatiojalostusta jackrussellinterriereillä
- Jack Russell Terrier Club of Great Britain - Suomi Finland ry