Pikkujärvisimpukka
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. Tarkennus: Uhanalaisuusluokituksen lisäksi koko artikkelissa on vain yksi lähde. |
Pikkujärvisimpukka | |
---|---|
Uhanalaisuusluokitus | |
Tieteellinen luokittelu | |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Nilviäiset Mollusca |
Luokka: | Simpukat Bivalvia |
Lahko: | Unionoida |
Heimo: | Jokisimpukat Unionidae |
Suku: | Anodonta |
Laji: | anatina |
Kaksiosainen nimi | |
Anodonta anatina |
|
Synonyymit | |
Anodonta piscinalis |
|
Katso myös | |
Pikkujärvisimpukka (Anodonta anatina) on Suomen yleisin makean veden suursimpukkalaji.
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pikkujärvisimpukat kasvavat 7–10 cm pitkiksi, poikkeustapauksissa jopa 14 cm.[2] Niiden kuori on melko ohut ja hauras. Väri vaihtelee vaaleankeltaisesta ja ruskeanvihreästä lähes mustanruskeaan. Uloimman värin alta voi pilkottaa hopeahkoa väriä. Kuorenpuoliskojen liitoskohdassa ei ole lukkohampaita, kuten jokisimpukoilla tai jokihelmisimpukalla.
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pikkujärvisimpukka on palearktinen laji, joka elää Pohjois- ja Keski-Euroopassa ja Siperiassa aina Tyynenmeren rannikolle asti.[1] Suomessa se esiintyy koko maassa lähes pohjoisimpaan Lappiin asti.
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Järvisimpukat elävät pehmeäpohjaisissa ja runsasravinteisissa vesissä, mutta tulevat toimeen jopa kivikkopohjalla. Ne liikkuvat pystyasennossa puoliksi pohjaan kaivautuneena. Pehmeäpohjaisissa vesissä järvisimpukat saattavat kulkea lihaksikkaan jalkansa avulla useita metrejä vuorokaudessa.
Lisääntyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Järvisimpukat ovat nuorina kaksineuvoisia, samassa yksilössä on sekä muna- että siittiörauhaset. Pienissä vesistöissä yksilöt pysyvätkin kaksineuvoisina, mikä turvaa munien hedelmöitymisen. Suurissa vesistöissä ne kehittyvät joko koiraiksi tai naaraiksi. Munasolut, joita on satojatuhansia, hedelmöityvät emon ulompien kiduslehtien sisällä olevissa onteloissa ja kehittyvät glokidiotoukiksi. Toukalla on kaksi kuorenpuoliskoa, joiden ulkoreunassa on hammas; kuorenpuoliskojen välistä tulee ulos rihmamainen säie.
Järvisimpukoiden kutuaika on loppukesällä. Talvella glokidiot ovat kehittyneet emosimpukan sisällä, ja keväällä se päästää ne veteen kalan uidessa ohi. Toukat tarttuvat väkäsikkäillä kuorenpuoliskoillaan kalan eviin tai pintaan. Kala erittää toukan ympärille rakkulan, jonka sisällä kehitys jatkuu muutaman kuukauden ajan. Loisimisvaiheen aikana simpukka saattaa kulkeutua hyvinkin kauas lisääntymispaikastaan. Rakkulan puhjettua simpukka pudottautuu pohjaan ja aloittaa 5–10 vuotta käsittävän aikuisvaiheensa. Suurin osa emosimpukan päästämistä toukista joutuu pohjaan, missä ne voivat odotella kalan paikalle osumista 2–3 viikkoa ennen kuin menehtyvät.
Ravinto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Järvisimpukka myllää pohjaa jalallaan, ja ottaa pohjasta nousevaa eliöstöä hengitysveden mukana ravinnokseen.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Lopes-Lima , M.: Anodonta anatina IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.2. 2014. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 10.3.2023. (englanniksi)
- ↑ Allmän dammussla (Arkistoitu – Internet Archive) Naturhistoriska Riksmuseet (ruotsiksi)