Itsetuho
Itsetuho on mekanismi, joka aiheuttaa laitteen tuhoutumisen mikäli tietyt esiasetetut määritykset täsmääväät. Itsetuhomekanismia käytetään muun muassa korkean turvallisuuden vaativissa massamuistilaitteissa, joissa tiedon tuhoutuminen on tärkeää turvallisuuden tai maineen suojaamiseksi. Myös mekanismeissa, jotka toimintahäiriöisenä vaarantavat ihmisten tai ympäristön turvallisuuden saattavat sisältää itsetuhomekanismin.
Tieteis- ja toimintaelokuvissa itsetuho tarkoittaa yleensä sitä, että laite, kulkuväline tai rakennelma tuhoutuu räjähtämällä.
Koska ilmatorjunta toimii kotiseudulla tai selustassa ilmatorjuntatykkien kranaateissa käytetään usein itsetuhomekanismeja jotteivät ohi menneet laukaukset maahan pudotessaan aiheuttaisi vahinkoa. Itsetuhomekanismeja on erilaisia, esimerkiksi valojuova voi loppuun palaessaan räjäyttää kranaatin tai ammuksen kiertoliikkeen hidastuminen lennon lopussa voi vapauttaa itsetuhosytyttimen jousen. Raskaissa ilmatorjuntatykeissä käytettiin useimmiten aikasytytyskranaatteja jotka oli tarkoitettukin räjähtämään tietyn ajan kuluessa; näissä kranaateissa ei siis tarvittu erillistä itsetuhomekanismia koska kranaattien oli tarkoituskin räjähtää ilmassa.[1]
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Vehviläinen, Raimo & Lappi, Ahti & Palokangas, Markku: ”2. Ilmatorjuntatykistön teoriaa ja käytäntöä”, Itsenäisen Suomen ilmatorjuntatykit 1917–2000, s. 42. (Sotamuseon julkaisuja 1/2005) Helsinki: Sotamuseo, 2005. ISBN 951-25-1618-7